Aidontuntuinen kertomus lukiolaisen elämän paineista 

Riikka Ala-Harja: Panssarilasin läpi (Otava 2025)

Kirjan päähenkilö on 17-vuotias, lukion toista vuotta käyvä Joel. Kaikki hänen elämässään tuntuu ärsyttävältä ja jopa ahdistavalta. Koulussa opettajat tuntuvat puhuvan vain yo-kirjoitusten tärkeydestä, ja opiskelijat taas pauhaavat tauotta tulevista vanhojen tansseista, joihin Joel on päättänyt olla osallistumatta mutta kuitenkin lupautunut jo parhaan kaverinsa Kamillan pariksi. Totuuden kertominen aiheuttaa viivyttelyä ja pelkoa sillä Joel pelkää ystävyyssuhteen rikkoutumista. Häntä ärsyttää myös suunnattomasti vain harvoin kotona käyvä, ulkomailla asuva äiti, joka on jo hommannut tanssipuvun sekä isä, joka ei tunnu ymmärtävän mistään mitään, vaikka niin kovasti yrittää. Möykky Joelin rinnassa kasvaa ahdistuksena ja Kamilla ehdottaakin Joelille, että tämä alkaisi kirjoittaa biisien sanoja.

Mielestäni kirja on kokonaisuudessa oikein mukavaa luettavaa. Se käsittelee lukiolaisen normaalia elämää. Se ei sisällä loppua kohden kiihtyvää jännitystä vaan se kuvaa enemmänkin lyhyessä ajassa tapahtuvaa kasvua ja ymmärrystä muista ihmisistä kuten siitä, että vanhemmat ovat oikeastaan ihan hyviä vanhempia ja siitä, ettei kavereiden elämä välttämättä ole niin täydellistä kuin päällepäin näyttäisi.

Tapahtumat esitetään päähenkilön kapinaluonteeseen sopivalla tavalla, mikä tekee siitä mielekästä luettavaa. Erityisesti pidin siitä, että kirjan pääteema on romanttisen suhteen sijaan ystävyyssuhde. Se on mukavaa vaihtelua ja luo helpommin samaistuttavuutta. Välillä päähenkilön kapinointi ja valittaminen kävi hermoille, mutta sitä pystyi myös suurimman osa ajasta ymmärtämään.

Kirja olisi voinut olla pidempi ja syventyä enemmän hahmojen välisiin riitoihin ja ongelmiin. Tuntui, että riidat ja ongelmat, jotka ensin vaikuttivat maailmanlopulta ratkeavatkin yhtäkkiä yhdessä illassa. Toisaalta kirjan pituus ja nopeatempoisuus on myös vahvuus, sillä siihen jaksaa keskittyä, eikä juoni missään vaiheessa jumita paikallaan.

Kirjan nimi, Panssarilasin läpi, tuntuu kuvastavan kirjaa hienosti. Kirjassa puhutaan pariin otteeseen siitä, miten päähenkilön puhelimen panssarilasi pelasti puhelimen hajoamiselta tai ei tehnyt sitä. Näyttöön tuli särö esimerkiksi silloin, kun päähenkilö riiteli kaverinsa kanssa, minkä voisi ajatella symboloivan sitä, miten myös päähenkilön elämään tuli särö.