Aikamatka 1800-luvun Savon syrjäseuduille
Juhani Aho: Rautatie, 1884
Järvenpääläisenä olen vieraillut muutamaankin otteeseen kirjailija Juhani Ahon (1861 – 1921) nykyään museona toimivassa kodissa, Aholassa. Tiedän jonkin verran Ahon elämästä, mutta hänen teoksensa olivat kuitenkin minulle aikaisemmin täysin vieraita. Siispä päätin tarttua Lukufiiliksen klassikkokampanjan innoittamana vuonna 1884 julkaistuun teokseen nimeltä Rautatie. Teos on Ahon esikoisromaani ja sitä pidetään yhtenä hänen merkittävimmistä teoksistaan.
Teoksen päähenkilöt ovat syrjäseudulla asuva pariskunta Matti ja Liisa. Kun he kuulevat Lapinlahden kirkon ohi kulkevasta rautatiestä, he eivät tiedä mitä se tarkoittaa. He rakentavat yhdessä mielikuvaa rautatiestä kuulemansa perusteella. Asetelma tuo ilmi ajankuvaa ja kuvaa ajan luokkaeroja: varakkaat käyttävät rautatietä, köyhien tietämättä edes mitä se tarkoittaa. Tieto välittyi suusta suuhun, mikä saattoi aiheuttaa väärinkäsityksiä ja velloi ennakkoluuloja.
Erityisesti juonessa kiinnitin huomiota siihen, kuinka siinä kuvataan paljon suomalaista luontoa ja sen eläimiä. Esimerkiksi harakka on motiivina koko teoksen läpi ja joissain kohdissa toimii jopa kertojana kaikkitietävän kertojan sijaan. Romaani alkaa talvesta ja päättyy kesään, minkä ansiosta Suomen luonnon eri vaiheet ja vuodenaikojen vaihtuminen korostuvat siinä hienosti ja ovatkin merkittäviä juonen etenemisen kannalta.
Nykypäivänä romaanista voi olla vaikeaa löytää samaistumispintaa. Päähenkilöiden elämä on niin monella tapaa erilaista kuin elämä, jota nykypäivänä elämme. Kaikki liittyen esimerkiksi tiedonkulkuun, infrastruktuuriin, asumiseen, ravinnonhankintaan ja elämäntapoihin on muuttunut täysin toisenlaiseksi. Teos saakin lukijansa kiinnittämään huomioita asioihin, joita nykypäivän Suomessa pidämme täysin itsestäänselvyyksinä. Erityisesti huomioni keskittyi tiedonkulkuun -ja saatavuuteen. Nykypäivän tiedonkulun nopeutta ja helppoutta ei voi edes verrata romaanissa esitettyyn aikaan. Lukukokemus sai minut jälleen pohtimaan sitä, kuinka helposti erilaiset asiat ovat saavutettavissani; jos en tiedä jotakin, voin googlata sen muutamassa sekunnissa älypuhelimellani.
Vaikkei ehkä yksittäinen ihminen voi enää suoranaisesti samaistua teokseen, on siitä kuitenkin havaittavissa nykymaailmassakin vallitsevia asioita. Matti ja Liisa suhtautuvat romaanissa rautatiehen ennakkoluuloisesti, koska se on heille täysin vieras ja uusi asia. Vaikka maailma on romaanin kuvaaman aikakauden, 1800-luvun lopun jälkeen muuttunut rytinällä, edelleen ihmiset asettavat itselleen ennakkoasenteita kohdatessaan heille entuudestaan tuntemattomia asioita. Samoin myös romaanissa esiintyvät luokkaerot ovat yhä arkipäivää; monet asiat ovat edelleen mahdollisia vain tietynlaisille ihmisille.
Vaikka romaani on melko lyhyt, vain 126-sivuinen, on se mielestäni paikoittain hiukan puuduttavaa luettavaa. Uskon sen johtuvan siitä, että luen yleensä hyvin erilaisia teoksia, kuin mitä Rautatie on. Rautatie taitaa olla vanhin lukemani teos, ja siinä oleva teksti on luonnollisesti hyvin erityyppistä uudempaan kirjallisuuteen verrattuna. Teksti on eri tavalla jäsenneltyä ja siinä on vanhahtavaa sanastoa. Muutaman sivun jälkeen tekstiin kuitenkin tottui ja sain luettua sen suhteellisen helposti. Suosittelen tarttumaan teokseen rohkeasti, varsinkin jos tämän tyylistä kirjallisuutta ei ole aikaisemmin lukenut. Rautatie on mielestäni oiva teos luettavaksi, sillä se toimii loistavana ajankuvallisena kertomuksena ja on mielekäs keino tutustua 1800-luvun lopun suomalaiseen elämään.