Heidi Silvan: Puhu, Nelli, puhu, Myllylahti 2020
Puhu, Nelli, puhu -kirjan päähenkilö Nelli menettää äkkiä sanansa välitunnilla. Hän ei löydä sanoja ja saa vain nolottavia äännähdyksiä suustaan. Hänet lähetetään kuraattorille ja aletaan selvittää voiko diagnoosiksi tulla mutismi. Ammattiapua odotellessa Nelli miettii mitä voisi tehdä ystäviensä suhteen. Miten voi kertoa, että sanat vain katoavat ajoittain.
Heidi Silvanin kirja käsittelee mielenkiintoisia aiheita teinitytön näkökulmasta. Siinä pohditaan ahdistuneisuutta sekä pienten tapahtumien merkitystä yhden ihmisen elämässä. Nelli on tavallinen äidinkielestä innostunut oppilas, jolla on koulussa ystävät tukenaan. Silti ongelmat puhumisen kanssa tulevat juuri hänelle.
Lukijana pystyn hyvin samaistumaan Nellin asemaan perheessä sekä kavereiden seurassa. Tarinassa käydään läpi ystävien tuki, ihastuminen sekä väärinymmärrykset. Juoni etenee tasaisesti, eikä yllättäviä tapahtumia erityisesti ole, joten kirjan kiinnostavasta aiheesta on kerrottu vähän tylsistyttävästi.
Puhu, Nelli, puhu -kirjan lukeminen on opettavaista ja hyvää ajanvietettä, mutta siitä puuttuu vetävyys. Juonessa ei ole innostavia ja mukaansatempaavia tapahtumia, vaikka niitä kirjaan mukaan sopisi. Tarina tuntuu etäiseltä eikä erityisemmin omaa elämää koskettavalta.
Mainittu puhumattomuus ja ongelmat vetivät minut lukemaan tätä kirjaa ja herättivät huomioni. Siksi olisin odottanut enemmän ongelmia ja surkeita tapahtumia, joita lukija löytää omastakin elämästään. Kaipasin enemmän Nellin ahdistuneisuuden ja tunteiden kuvailua kirjaan. Tapahtumat tuntuivat lastenkirjan tapahtumilta ja nuoremmille suunnatuilta, vaikka käsiteltävänä olivat tärkeät ja pohtimisen arvoiset asiat. Henkilöhahmot ovat kuitenkin hyviä, ja Nellin äiti on persoonallinen ja turvallinen läheinen tyttärelleen.
Ongelmista ylipäänsä kirjassa puhutaan rennosti ja mukana on positiivinen tulevaisuudenkuva. Nellin pikkuveljen huono sosiaalisuus huolestuttaa hänen vanhempiaan, mutta tilanteesta ei kasvateta kohua ja turhaa painetta veljelle. Ammattilaisilta haetaan apua ja hyväksytään velikin sellaisena kuin on.
Sivuhenkilöiden elämän ongelmat kuvastavat lukijalle ja Nellille itselleen, ettei ongelmia ole ainoastaan yhdellä ihmisellä, vaan kaikilla. Kirjan viesti minulle lukijana oli, että elämään tarvitaan muita. Tarvitaan ystäviä, perhettä ja joskus ammattilaisia. Siten pärjätään ja voidaan elää onnellista elämää kriisien jälkeenkin. Elämässä itketään, nauretaan, ihaillaan ja ahdistutaan. Ongelmia on kaikilla, ja ne kuitenkin ylitetään.