Arviossa Anna Karenina: Rakkaudesta, elämästä ja kuolemasta
Leo Tolstoi: Anna Karenina (Suom. Lea Pyykkö, Karisto 2009) Alkuteos ilmestyi Moskovassa 1875-1877.
Anna Karenina kuuluu maailmankirjallisuuden tunnetuimpiin klassikoihin. Siinä missä Tolstoin aiempi teos Sota ja Rauha käsittelee mennyttä aikaa, Anna Karenina keskittyy senhetkisen ajan kuvaamiseen. Kirja kuvaa lähinnä aatelisluokan ihmisiä, joiden elämään kuuluu tanssiaisia, seurapiirejä, ratsukilpailuja, sivistyneisyyttä – ja lemmensotkuja.
Anna Kareninassa on lukuisia hahmoja, ja tapahtumia kuvataan useampien henkilöiden kautta. Annan ei siis voida sanoa olevan ainoa päähenkilö, mutta hänen suhteensa kreivi Aleksei Vronskiin on kirjan keskeisimpiä aiheita. Anna ja Vronski ovat palavasti rakastuneita, mutta heidän rakkautensa välillä on este: Anna on jo naimisissa virkailija Aleksei Kareninin kanssa ja hänellä on poika, Serjoža. Naisena 1800-luvun Venäjällä avioeron saaminen ei ole helppoa. Anna joutuu luopumaan siveellisen naisen asemasta ja jättämään Serjožan Kareninin luokse, kun hän päättää muuttaa asumaan Vronskin kanssa. Vaikka Anna nyt saakin olla rakastettunsa kanssa, häntä kalvaa mustasukkaisuus ja vaikea asema, sillä Karenin ei vieläkään ole antanut hänelle avioeroa.
Anna Kareninan ja kreivi Aleksei Vronskin kiivaan rakkaustarinan ohella seurataan läheisesti toista suhdetta aatelistyttö Ekaterina ”Kitty” Štšerbatskajan ja tilanomistaja Konstantin ”Kostja” Levinin välillä. Heidän tarinansa on onnellisempi, vaikka heilläkin on ryppyjä rakkaudessa muun muassa siksi, että Kitty on ollut rakastunut Vronskiin. Lisäksi keskeisiä henkilöitä ovat mm. Annan veli Stepan Oblonski, hänen vaimonsa Darja ”Dolly” Štšerbatskaja sekä Levinin veljet Nikolai ja Sergei.
Miellän klassikot joskus melko tylsiksi tai vaikeaselkoisiksi kirjoiksi. Anna Karenina osoittautui kuitenkin kepeäksi kirjaksi, jossa on oma, sympaattinen maailmansa. Tapahtumia ja henkilöitä kuvataan tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Ajoittain se oli hiukan tylsää, mutta pääosin lukeminen oli mielekästä ja olen tyytyväinen, että luin Anna Kareninan – enkä vain sen antaman yleissivistyksen takia. Koska henkilökuvaus on tarkkaa, myös heidän ajatuksensa tulevat selkeiksi. Oli kiinnostavaa lukea henkilöiden toisinaan filosofisista tai poliittisista näkemyksistä, vaikken ollutkaan heidän kanssaan aina samaa mieltä.
Kirja antaa myös kuvan siitä, millaista oli Venäjällä 1800-luvulla. Jokaisella aatelisperheellä oli lukuisia palvelijoita, ja maaseudulla talonpojat toimivat tilanomistajien alaisina. Uskonto oli vahvasti läsnä ihmisten arjessa. Seurapiirit olivat tärkeä osa aateliston elämää, ja maineen säilyttäminen oli tärkeää. Esiin nousi tässä kohdin miesten ja naisten välinen eriarvoisuus; Stepan Oblonski jäi jo alussa kiinni uskottomuudesta, mutta hänelle annettiin anteeksi ja asiasta päästiin yli. Anna sen sijaan joutui yleisen häpeän alaiseksi uuden suhteensa takia. Miesten keskuudessa oli myös tavallista haastaa kilpailija kaksintaisteluun aseiden kanssa. Sivistys oli korkeassa arvossa, mutta silti naisten koulutus oli vielä mielipiteitä jakava aihe.
Anna Karenina on kirjailija Leo Tolstoin tunnetuimpia teoksia Sodan ja Rauhan lisäksi. Siitä on tehty monia elokuvia, teatteriesityksiä ja uusi versio. Tolstoi on kutsunut sitä lempiteoksekseen ja sanonut, että käytti omaa itseään esikuvana Annan hahmolle.
Tolstoi toimi paitsi kirjailijana, myös maaseudun kehittäjänä. Hän perusti koulun maaseudulle ja yritti vapauttaa maaorjia. Hän vastusti väkivaltaa ja halusi elää yksinkertaisesti. Totuus oli Tolstoille sydämenasia, ja hän pyrki siihen niin arvomaailmassaan kuin kirjallisuudessaan. Hän toimi sananvapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Tolstoista tuli tunnettu jo elinaikanaan, vaikka joitain hänen kirjoistaan kiellettiin. Kielloista huolimatta niitä painettiin ja salakuljetettiin myös ulkomaille. Anna Karenina oli miellyttävä lukukokemus, joka kuvaa ihmissuhteiden monimutkaisuutta ja elämän pieniä ja suurempia käänteitä. Tykkäsin ja suosittelen.