C.S. Lewis: Narnia: Velho ja leijona. Kirja ilmestyi vuonna 1950.
Jo tässä vaiheessa voin paljastaa, että minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa tästä kirjasta. Nautin jokaisesta paperille kirjoitetusta sanasta. Mielipiteeseeni voi myös vaikuttaa voimakkaasti kirjan henkilökohtainen merkitys minulle. Se kumpuaa jo kaukaa varhaisesta lapsuudestani isäni kanssa viettämistämme rakkaista iltasatuhetkistä yölampun hämärässä valossa.
Velho ja Leijona kertoo neljästä sisaruksesta, jotka muuttavat sota-aikana vanhan professorin kartanoon. Kartanossa nuorin sisaruksista, pikku Lucy löytää varahuoneesta suuren vaatekaapin, joka on täynnä turkkeja. Mutta turkiskaappi ei olekaan kuin mikä tahansa vanha kaappi täynnä koinsyömiä vanhoja vaatteita. Tunnustellessaan takaseinää tyttö löytääkin jotain aivan muuta, kokonaisen uuden maailman. Narnian.
Maailmassa on aina hyvä ja paha. Narniassa nämä ilmenevät kahtena eri hahmona, Aslan-leijonana ja Valkeana Velhona. Kirjassa kaikki lapset löytävät lopulta yhdessä tiensä Narniaan ja saavat kuulla heitä ja maata koskevasta ennustuksesta, joka muuttaa kaiken.
Narnia on fantasiaan ihastuneille ihmisille paras paikka maailmassa. Kirjaan on mahdutettu kokonainen maailma täynnä taianomaisia hahmoja. Ympäristön kuvailuun ja elollistamiseen C.S. Lewis on panostanut huomattavasti. Kirjailija saattaa lukijan sanoillaan ikimuistoiselle matkalle. ”Puut kuuntelevat.”
Itse kirja ei ole kovinkaan pitkä sivumäärältään, ja sen lukaiseekin helposti yhdessä päivässä, tai illassa, kuten itse melkein huomaamattani hotkin tarinan yhtenä kokonaisena suupalana. Narniassa on samaan aikaan jotain hyvin herttaista ja raadollista. Kirjailijan voidaan tulkita käyttäneen kirjassaan vertauskuvana Raamatusta tuttua Jeesuksen ristiinnaulitsemista, mutta samaan aikaan tämän traagisen sydäntä raastavan tarinan sisällä on viattomia, uteliaita ja sinisilmäisiä lapsihahmoja tutkimassa maailmaa.
Olen lukenut kirjan muutamaan otteeseen sen lisäksi, että pienenä minulle luettiin sitä iltasaduksi. Ihastuin tarinaan sekä sen hahmoihin jo silloin. Itse juonesta en halua paljastaa paljoakaan, vaan tahdon sen sijaan kannustaa lukemaan kyseisen kirjan ja ottamaan siitä selvää ihan itse. Se tosiaan on sen arvoista.