Kirja-arviot
28.2.2024
|
Natalia Niittymies, 17v

Balladi ketusta ja jousimiehestä

kansikuva

Stephanie Garberin Onnettoman lopun balladi (suom. Kaisa Kattelus, WSOY, 2022) on nuorten fantasiaromaani, joka kertoo Evangeline Foxista, nuoresta naisesta, joka on lavastettu aviomiehensä murhasta ja joutuu turvautumaan hänet pettäneen herttaprinssi Jacksin apuun pelastaakseen aviomiehensä ja itsensä hengenvaaralliselta kiroukselta. Onnettoman lopun balladi on jatko-osa kirjalle Olipa kerran särkynyt sydän. 

Evangeline Foxin aviomies Apollo on jähmetetty kirouksella, ja Evangeline on lavastettu hänen murhastaan. Herttaprinssi Jacks, johon Evangeline ennen luotti, on pettänyt hänet. Kun Apollo herätetään ja häneen langetetaan jousimiehen kirous, joka pakottaa hänet tappamaan Evangelinen, Evangeline luonnollisesti syyttää Jacksia kirouksesta. Jacks ei ole kuitenkaan aiheuttanut kirousta. Sen sijaan joku valtakunnassa tahtoo tappaa Evangelinen. Pelastaakseen itsensä ja miehensä Evangelinen on suostuttava avaamaan muinaisen Uljastokaaren lukot. Uljastokaariin on lukittu muinainen tieto, jonka avulla myös Evangeline voisi pelastaa miehensä kiroukselta. Jacksilla on kuitenkin vilpilliset aikeet, eikä Evangeline tiedä, voiko hän enää luottaa Jacksiin. 

Evangelinen ja Jacksin suhde on hyvin tyypillinen “enemies to lovers” -suhde, mikä on alusta asti selvää. Evangeline ja Jacks ovat muutenkin kaikin puolin kliseisiä hahmoja; Evangeline on suloinen ja viaton, mutta temperamenttinen, kun taas Jacks on paha ja juonitteleva, mutta pelastaakin Evangelinen aina kovan paikan tullen. Jonkinlainen rakkauden kolmio kirjassa on myös, sillä Evangeline yrittää pelastaa miehensä Apollon samaan aikaan kun rakastuu palavasti Jacksiin. 

Kirjassa on mukana kaikki kiliseiset fantasiaelementit, joka ärsytti ehkä vähän. Esimerkiksi vampyyrien astuminen mukaan tarinaan tuntui aluksi melkein satiiriselta. Kirja kuitenkin kertoo tarinansa tyylikkäästi ja kaikki keskeiset, joskin hyvin yleiset teemat sopivat mukaan ihan hyvin. Kirjan juonenkäänteet ovat jännittäviä ja yllättäviä. Myös kirjan lopetus oli mielestäni tyylikäs. 

Tietty “prinssi pelastaa prinsessan” -asetelma häiritsi minua kirjassa jonkin verran. Toisaalta uskon, että se on tarkoituksellista, eikä päähenkilö myöskään ollut missään vaiheessa täysin avuton. Pohdin kuitenkin nykypäivänäkin julkaistavan fantasiakirjallisuuden hivenen vanhahtavaa naiskuvaa ja parisuhdekäsitystä. Miksi kuvaukset naisen heikkoudesta ja rakastuminen renttuun koetaan niin vetävänä ja romanttisena luettavana? 

Mielestäni kirja vähän myös aliarvioi lukijaansa. Tarinan maailman lainalaisuuksia ja joidenkin hahmojen rooleja selitetään koko ajan auki. Tässä suhteessa kirja olisi saanut mielestäni luottaa lukijaansa vähän enemmän. Vaikka hahmoja ja juonenkäänteitä on toki jonkin verran, kirja olisi pärjännyt hyvin ilman jatkuvaa selittelyä ja kertausta. 

Pidin kirjassa myös siitä, ettei se missään vaiheessa ollut liian pitkäveteinen tai kryptinen. Mukana on sopivasti muinaisia kirjoituksia ja polveilevaa sukudraamaa, mutta tapahtuvat etenevät nopeasti. Kirjassa on kauniita kielikuvia, mutta kuvailua ei ole muuten kauheasti. Onnettoman lopun balladi koukutti melkein ensimmäiseltä sivulta lähtien ja piti otteessaan loppuun saakka. 

Stephanie Garber on kalifornialainen nuortenkirjailija. Hänet tunnetaan huippusuositusta Caraval-trilogiasta, joka sijoittuu samaan universumiin Onnettoman lopun balladin kanssa. 

 

← Takaisin
seuraa meitä