Kirja-arviot
17.10.2025
|
Irina Juhola, 19 v

Genrerajojen ylityksen taidonnäyte

Naisoletettu siluetti, miesoletettu siluetti, pihlajan oksia

Mari Renko: Pihlajapalatsi (WSOY, 2025)

Mari Rengon Pihlajapalatsi vie Ilisiran keiju- ja ihmishovien ikivanhan kiistan äärelle, ratkomaan nokkelaa mysteeriä.

“Varjonpäivän iltana Ilisiran aateliset ovat koolla tanssiaisissa. Paikalla on myös Häive, hovia piinaava pahamaineinen keijuvaras. Keikka ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan, kun juhlien isäntä löydetään kuolleena työhuoneestaan. Tapausta selvittämään keijuhovi palkkaa Viona Hollinsin, nuoren aatelisetsivän, jonka tinkimättömiä tutkimuksia ei hidasta edes hänen kävelykeppinsä.

Totuus on oletettua monimutkaisempi ja Viona huomaa pian tarvitsevansa Häiveen apua saadakseen sen selville. Lainkuuliainen aatelisneiti ja röyhkeä mestari-varas muodostavat sukkelasti sanailevan parivaljakon, jonka täytyy oppia luottamaan toisiinsa, jos he haluavat löytää murhaajan.”

Pihlajapalatsin voisi luokitella sekä fantasia- että rikoskirjallisuudeksi, joita se yhdistelee ja lomittaa hienosti. Kirjassa on kansainvälisesti menestyneisiin fantasiakirjoihin verrattavissa oleva fantasiamaailma hienoine karttoineen sekä keijuja, jotka ovat vain yksi esimerkki kirjan fantasiaolennoista. Pääjuoni taas rakentuu rikoksen ratkomisen ympärille. Rikosromaaneja enemmän kuluttava voi kenties löytää siitä genreen sopivia yksityiskohtia.

Kirjan edetessä tulee tutuksi pala palalta sen maailma – hovien elämä, historia, jopa sanonnat. Pidin myös luonnon roolista maailmassa, josta haluaisi tietää koko ajan lisää, mutta sen esittely juonen mukana on luontevaa. Juoni rakentuu rikoksen tutkimisen ympärille, jossa tulee välillä suuriakin käännöksiä. Myös näkökulma takaa sen, ettei alussa voi yhtään tietää, miten tarina päättyy.

On ollut yksinkertaisesti nerokas ajatus yhdistää fantasia rikosjuoneen. Fantasia on lempigenreni, mutta (ainakaan klassiset) rikosromaanit eivät oikein nappaa. Kuitenkin Pihlajapalatsin myötä huomasin jälleen, kuinka paljon pidän arvoituksista, kuten myös esimerkiksi kirjassa Salainen perijätär (Jennifer Lynn Barnes, suom. Aila Herronen 2024). Pihlajapalatsi aloittaa Häiveen tapauskirjat -sarjan, jonka seuraava osa tämän ensimmäisen perusteella menee heti lukulistalleni.

Jutun on mahdollistanut Jenny ja Antti Wihurin rahasto.

← Takaisin
seuraa meitä