Hiljennyt laulu

Minna Roininen: Heda, Myllylahti 2018

Maankuulu pop-tähti Heda lopetti uransa aivan yhtäkkiä laulaessaan upouutta kappalettaan. Laulua ei koskaan kuultu loppuun, ja kaikki siitä olleet kopiot hävitettiin. Heda bändeineen vetäytyi julkisuudesta ja asettui asumaan johonkin, mistä yksikään toimittaja ei ole heitä löytänyt.

Noel Pihlaja oli – ja on yhä – silmitön Heda-fani, ja artistin häviäminen kosketti häntä kovasti. Noelin haaveena on kuulla edes yhden kerran Hedan kappale ’Sea World’. Se, joka keskeytyi ja jota ei ole koskaan kuultu loppuun.

Heti aluksi Noel kohtaa hirvittäviä uutisia: hänen syöpänsä on uusiutunut, ja lääkäri kehottaa häntä tekemään kaiken tahtomansa ennen kuin on liian myöhäistä. Niinpä Noel päättää lähettää pyynnön Sea Worldin kuulemisesta Hedan managerille ja saa – pitkän kirjeenvaihdon jälkeen – liput sinne, missä artisti bändeineen piilottelee. Mikä sai Hedan lopettamaan laulamisen? Mitä hän pelkää?

Kirjan alku oli mukava ja kevyt, ja pystyin samaistumaan sen hahmoihin helposti. Noelin ajatuksenjuoksu vastasi vahvasti omaani. Hedan kappaleista puhutaan vakuuttavasti ja tehdään viittauksia todellisiin pop-tähtiin, joten oli helppo kuvitella hänen olevan oikea artisti. Pidin etenkin Hedan bändistä ja sen soittajista, jotka artistin piilopaikassa elivät omine vahvoine luonteineen. Hetken luulin tarinaan sekoittuvan myös fantasiaa, mutta kaikki sai lopulta todenmukaisen päätöksen.

Odotin lopulta hieman suurempaa juonenkäänteiden yhdistymistä. Minna Roininen oli aloittanut monia, mielenkiintoisia teemoja, hahmoja ja tapahtumasarjoja, mutta välillä tuntui, että ne jäivät kesken. Tärkeän henkilöhahmon kuolema, Noelin äitipuolen tarina sekä Noelin erikoinen suhde tyttöystäväänsä Tamaraan tuntuivat jäävän vaille merkitystä – ainakin oletin kaiken lopulta selkeytyvän tai liittyvän toisiinsa.

Minna Roininen loi mielestäni mukavia hetkiä ja persoonia, ja viihdyin kirjan seurassa, vaikken ole popmusiikista Noelin tavoin kiinnostunut. Kirjan teksti oli tarpeeksi värikästä, mutta kevyttä, joten sitä oli mukava lukea ennen nukkumaanmenoa.