Hulluja tapahtumia

Jani Pösö ja Teemu Nikki: Sekasin, Otava 2019

Suositun Sekasin-sarjan käsikirjoittajat Teemu Nikki ja Jani Pösö kirjoittivat Sekasin-kirjan, joka pohjautuu sarjan käsikirjoitukseen. Kirjassa neljä nuorta joutuu psykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle erilaisista syistä. Kun he tapaavat suljetulla osastolla ja tutustuvat toisiinsa, heistä tulee hyviä kavereita. Henkilöiden oikeat nimet vaihtuvat alun jälkeen lempinimiin, joita käytetään koko kirjan loppuun asti. Vaikka kirja käsitteleekin mielenterveyttä, kirjassa on silti aika paljon huumoria.

Kaikki kirjan henkilöt ovat mielenkiintoisia heidän erilaisten taustojensa ja luonteidensa takia. Kaikkien päähenkilöiden menneisyydestä kerrottiin joitain asioita, mikä selkeytti ymmärtämään heidän senhetkistä tilannettaan. Kirjan kaikki henkilöt olivat erilaisia, mutta heitä ei kuvailtu paljon. Kirjassa kerrottiin myös hieman suljetun osaston hoitajista, ja mitä he tekevät. Hoitajia kuvailtiin myös hieman ulkonäöltään ja heidän luonteestaan selvisi joitain piirteitä tapahtumien myötä. Aluksi henkilöistä kerrottiin, miten he joutuivat suljetulle osastolle ja sitten, miten he tutustuivat toisiinsa. Yksi päähenkilöistä on aluksi suljetulla osastolla siivoojana, mutta yhtenä päivänä hän joutuu potilaaksi. Päähenkilöt viettävät aikaa yhdessä ja yksi heistä saa idean, että he voisivat mennä musiikkiterapiaan. Siitä lähtevätkin bänditreenit etenemään.

Tapahtumat sijoittuvat pääosin suljetulle osastolle ja sen eri tiloihin. Useasti päähenkilöt ovat huoneissaan tai yleisessä oleskelutilassa, mutta välillä asioita tapahtuu myös suljetun osaston ulkopuolella. Paikkojakaan ei kuvailla hirveän tarkasti, mikä antaa vapauden kuvitella paikkojen ulkonäköä itse. Lisäksi suljetun osaston paikkojen tunnelma vaikutti usein samanlaiselta harmaalta ja tylsältä.

Pidin kirjassa kuitenkin siitä, kuinka sulavasti tarina eteni ja kehittyi eteenpäin. Kirjan loppu oli myös kiva, sillä siinä kerrottiin hahmojen suljetun osaston ulkopuolisesta elämästä ja miten heille lopulta kävi. Päähenkilöistä pidin eniten Hydestä, sillä hän toi mukavasti väriä suljetulle osastolle, ja hän oli mukavan energinen ja hauska. Kuitenkin olisin kaivannut kirjaan hieman enemmän hahmojen kuvailua ja ehkä hieman enemmän tapahtumaa. Paikkojen vähäinen kuvailu ei minua haitannut, sillä niiden kuvitteleminen oli ihan hauskaa.