Itsenäisyyttä etsimässä

Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaani (suom. Tyyni Haapanen-Tuulio, WSOY 2025) on yksi tunnetuimmista klassikoista ympäri maailman. Sen kirjoittamisesta on kulunut jo yli 150 vuotta, mutta silti se lumoaa niin nuoria kuin vanhempiakin lukijoita. Kirjan maineen vuoksi minulla oli sille myös kovat odotukset, vaikka samalla epäilin hieman, kuinka 600-sivuinen tarina saisi pidettyä mielenkiintoni yllä. Pituus ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä yllätyin siitä, kuinka koukussa olin jo ensimmäisen luvun jälkeen. Viimeistä sivua kääntäessäni toivoin tarinan jatkuvan ikuisesti.

1840-luvulle Englantiin sijoittuva romaani kertoo Jane Eyren kasvutarinan pienestä tytöstä itsenäiseksi ja vahvaksi naiseksi. Kun orvoksi jäänyt ja sukulaistensa hylkäämä Jane saa kotiopettajattaren paikan Thornfield Hallista, alkaa sen isäntä Mr. Rochester vetää häntä vastustamattomasti puoleensa. Kartano on kuitenkin täynnä sitä piinaavia salaisuuksia ja niiden selvitessä Jane joutuu vaikean valinnan eteen. Kirja sisältää loistavan yhdistelmän romantiikkaa ja jännitystä, samalla käsitellen itsensä löytämistä, sekä naisten ahtaita rooleja yhteiskunnassa.

Hahmona Jane on rakastettava tämän kovan taustan ja lempeän luonteen takia. Hänet kuvataan hyvin tavallisen näköiseksi, mutta hänen ajatusmaailmansa ei ole alkuunkaan tylsä. Pidän erityisesti tästä seikasta, sillä usein hieman vanhemmissa kirjoissa naishahmoja kuvataan hyvin ulkonäkökeskeisesti. Janeen kuitenkin on helppoa samaistua, sillä hän näyttää, etteivät rakkaustarinat kuulu pelkästään kauniille ja rikkaille tytöille. Tarina on siis hyvin hahmovetoinen, mutta erikoinen tunnelma ja goottilaiset elementit vauhdittavat juonen kulkua.

Kertojana toimii Jane itse, mistä pidän hyvin paljon. Hän usein puhuu suoraan lukijalle ja pohtii syvällisesti tunteitaan ja ajatuksiaan, tuoden lukijan entistä lähemmäksi niitä. Bronten kirjoitustyylissä eniten ihailen sen yksityiskohtaista kuvailua, joka ei kuitenkaan ole liian koristeellista. Varmaan myös siksi Jane vaikuttaakin viisaalta ja kypsältä ikäisekseen.

Koska kirja on kirjoitettu ihan erilaisessa yhteiskunnassa kuin missä me nyt elämme, saivat jotkin yksityiskohdat minut rypistämään otsaani. Esimerkiksi Janen ja Mr. Rochesterin suuri ikäero tuntui paikoin hieman vastenmieliseltä, vaikka ymmärrän kyllä, ettei se tuohon aikaan ollut erityisen kiistanalaista. Janen itsenäinen asenne ja vapauden kaipuu kuitenkin tuovat modernimpaa näkökulmaa kirjoitusajan maailmaan.

Kotiopettajattaren romaani on hyvin moniulotteinen kirja, joka tarjoaa mietittävää vielä kauan sen lukemisen jälkeen. Itselleni päällimmäisenä jäi mieleen sen opetus siitä, ettei kauneus ole kaikki kaikessa, vaan sitäkin tärkeämpää on olla lojaali itselleen ja omille unelmilleen.

Jutun on mahdollistanut Jenny ja Antti Wihurin säätiö.