Jännittävä seikkailu salaväen maailmaan

Reetta Niemelä (kuvittanut Katri Kirkkopelto): Mustan Kuun majatalo (Lasten Keskus, 2021).

Kirja on 310 sivua, eli aika pitkä. Alku on mielenkiintoinen: eläinlääkäri-isän kanssa maailmaa kiertänyt yksinäinen äiditön tyttö muuttaa aloilleen vanhaan taloon, jonne isä perustaa eläinsairaalan. Talo osoittautuu lumotuksi, ja tyttö saa tietää olevansa salamieli, joka pystyy toimimaan taika- ja ihmismaailman välillä. Mielikuva reaalimaailmaan hetkittäin ilmestyvästä lumotusta majatalosta, jossa ihmisten maailmassa pieneksi joutuneet taikaolennot voivat kokoontua, oli tosi kiva, sekä taikuuden vahvistuminen ja heikkeneminen kuun kierroksen mukaan. Mielestäni pelkkä eläinlääkäri-isä ja eläinsairaala täynnä omituisia huoneita olisivat hyvin riittäneet kirjan aiheiksi.

Tapahtumapaikkoja oli teoksessa runsaasti. Huvipuisto ja kylällä sijaitseva taikapuoti näytettiin, mutta niitä ei koskaan käytetty tarinan konkreettisina tapahtumapaikkoina. Taikamaailmaan oli lisätty myös jonkinlainen netin kaltainen korvasieni-verkko, jota olennot käyttivät. Itse taikuus kirjassa jäi harmillisesti sivuosaan: noidat osasivat ainakin värjätä varpaankynsiä, kopioida, kutistaa ja siirtää katoavia biotooppeja, mutta enimmäkseen taikuusosastolla käytettiin vain helppoja nauruja eri olentojen taikapiereskelyllä.

Kuvitus ja henkilögalleria kirjan lopussa olivat hauskoja yksityiskohtia. Kirja oli minun mielestäni yllättävän painava. Sisällön puolesta kirja käy ääneen luettavaksi, vaikka jo päiväkoti-ikäiselle, mutta itse luettavaksi sitten, kun lukutaito siihen riittää.

Sisältöä tuntui olevan niin paljon, että uuvuin jo ennen kuin pääsin edes kunnolla teoksen pariin. Olentoja oli otettu tarinaan kymmenittäin eri tarustoista ja keksitty itse lisää. Minua vähän ärsytti perusolentojen ja asioiden uudelleen nimeäminen, esimerkiksi: vampyyri oli vampiir. Suosittelen teosta kuitenkin nuorille. Tämä teos sopii varmasti esimerkiksi iltasaduksi perheen pienemmille.