Jumala Apollonin seikkailu kuolevaisena Lesterinä jatkuu

Rick Riordan: Synkkä ennustus (Suom. Ilkka Rekiaro, Otava 2018) 

Jumala Apollon on häädetty Olympokselta keskelle New Yorkin hälinää kuolevaisen Lester Papadopouloksen ruumiissa. Tässä toisessa Olympos-kirjasarjan osassa Apollonin tehtävä selvittää mitä antiikin ajan oraakkeleille on tapahtunut, jatkuu.

Apollon ja muutama tuttu puolijumala löytävät salaisen piilopaikan Indianapolisista ja alkavat yhden jumalan, parin kuolevaisen ja yhden kuolleen avustuksella selvittämään mitä synkän oraakkelin hengellä on tapahtunut ja pelastamaan Indianapolisin ilkeältä keisarilta, jota kutsutaan Uudeksi Herakleeksi. Juonta ympäröivät Apollonin takaumat menneisyyteen, jopa antiikin-kreikan aikoihin asti, josta paljastuu hänen synkimpiä salaisuuksiaan. Asioita joista hän ei halua puhua.

Kivaa lisää kirjaan tuovat erikoiset ja ei niin erikoiset uudet taruolennot ja koulutetut eläimet kuten griipit ja taistelustrutsit, jotka näkyvätkin jo kirjan kansikuvassa (ainakin tässä ensimmäisessä painoksessa), sekä taistelunorsut ja lihansyöjähevoset.

Kirjassa mielenkiintoista on se, että Riordanille tyypilliseen tapaan kirjaan sisältyy paljon loistavaa huumoria, mutta hänen kirjoilleen epätyypillisesti myös pureudutaan aiheisiin kuten oman mielensä kanssa kamppailu järjen säilyttämisestä, toisten auttaminen ja luottamus, joita oikeasti jää kirjaa lukiessa tai jopa kirjan luettuansakkin miettimään. Edellä mainitut toimivatkin kirjan teemoina. 

Yleistyyli onkin hieman synkkä ja siksi mielestäni tämän voikin luetella Rickin parhaisiin kirjoihin, sillä se ei ole pelkästään humoristista ja tapahtumarikasta jännitys- ja scifi-kirjallisuutta vaan myös syvällistä tekstiä, joka pistää pohtimaan asioita. Mielestäni kirjan juoni on kirjoitettu loistavasti, koska se ei ole ennalta-arvattava ja säilyttää mielenkiinnon koko kirjan ajan. Kirjassa yksinkertaisesti tapahtuu niin paljon, että lukemisen lopettaminen on vaikeaa, jos ei halua jättää mitään jännittävää kohtaa kesken. Tästä ominaisuudesta pidän paljon, sillä kirjan aikana ei tule sellainen olo, että ei jaksa lukea tai haluaa ohittaa tylsempiä kohtia.