Marja-Leena Tiaisen vuonna 2011 julkaistu Kahden maailman tyttö kertoo seitsemäntoistavuotiaan Taran kamppailusta kahden erilaisen elämän välillä. Toisella puolella on Turkin Kurdistanista Suomeen päätynyt ankaria arvoja noudattava perhe ja toisella taas tavallinen suomalaisnuoren elämä, johon kuuluu koulu, vapaus ja kaverit – myös pojat. Tara haluaisi elää näissä molemmissa maailmoissa, mutta sitä eivät Taraa kyttäävät isä Ferhat ja isoveli Alan hyväksy, ja vaikka Tara onnistuisikin salailemaan elämänsä toista puoliskoa heiltä, yhteisön muut miehet kyllä onnistuvat ilmiantamaan hänet. Isä ja veli ovat niin huolestuneita omasta kunniastaan että ovat valmiita kohtelemaan Taraa väkivalloin, jotta Tara oppisi noudattamaan sääntöjä, ja jos sekään ei tehoa, lopulta jopa riistämään Taran hengen kunnian säilyttämisen vuoksi.
Kerta toisensa jälkeen Tara kuitenkin uskaltaa kapinoida perheen käskyjä vastaan – ja saa kärsiä seuraukset. Kun Taran kärsimä kunniaväkivalta lopulta tulee jyrinällä julki hänen joutuessa teho-osastolle niellessään kasan pillereitä valitseassaan sen mielummin kuin kuoleman oman isänsä käden kautta, hän muuttaa asumaan turvakotiin. Taran tarinaa kerrotaan tytön nykyhetkestä, romaanin tarkkailupisteestä, sekä takaumina. Tällainen kerrontatapa tuo lisämasutetta tarinaan, sillä Taran menneisyys ja päätyminen turvakotiin kerrotaan pala palalta samaan aikaan kuin
kerrotaan hänen elämästään kotoa lähtemisen jälkeen.
Kunniaväkivallan lisäksi kirja käsittelee kulttuurillisia eroja Turkin Kurdistanilaisten ja suomalaisten välillä, mikä heijastaa myös muiden kulttuurien edustajien sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaa. Nuorimpana siskona Tara uskaltaa taistella vanhoillisia arvoja vastaan, joista esimerkkinä toimivat esimerkiksi järjestetyt avioliitot nuorten naisten ja heitä jopa kymmeniä vuosia vanhempien miesten välillä. Toisaalta taas Tara haluaa säilyttää läheiset välit niihin perheenjäseniin, jotka kunnioittavat ja rakastavat häntä.
Taran tarina kerrotaan ulkopuolisen sanoin, mutta kuitenkin selkeästi Taran perspektiivistä. Minäkertojan käyttö olisi tuonut tapahtumat koskettavammalle tasolle, mutta toisaalta herkimmille ehkä liiankin lähelle. Kaiken kaikkiaan Kahden maailman tyttö on kiinnostava teos, joka käsittelee aina tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja.
4/5