Kalliolaiselta kalliolaiselle

Miska Valos: Sisäsiisti (WSOY, 2023) 

Miska Valoksen esikoisromaani Sisäsiisti kertoo nuoruudesta: halusta tulla hyväksytyksi ja näyttää hyvältä tiettyjen ihmisten silmissä. Toisaalta se on myös katsaus taidepiirien raastavaan tarpeeseen erottua joukosta, menestyä ja olla suuri persoona. Romaanin päähenkilö Esra käy Kallion lukiota ja on kulttuuriperheen kasvatti. Hän yrittää etsiä paikkaansa sosiaalisissa ympyröissä ja selvitä koulun, sisaruksen ja vanhempien kanssa – elää siis tavallista nuoren elämää. Lisäksi Esra on transmies, eikä ole päässyt hormonihoitoihin, minkä vuoksi hän on alkanut piikittää testosteronia omatoimisesti. 

Esran isä on kuuluisa ja arvostettu elokuvaohjaaja, mikä saa pojan katsomaan taiteilijuudesta haaveilevien lukiokavereiden pinnistelyjä ikään kuin ylhäältä päin. Hän jopa hieman säälivästi seuraa sitä, miten ystävät intoilevat pienistäkin elokuvarooleistaan ja ovat esimerkiksi valmiita leikkaamaan vaivalla kasvatetut hiuksensa päästäkseen muutamaksi minuutiksi valkokankaalle. Toisinaan sama katsantakulma ylettyy päähenkilön omiin vanhempiinkin: Esra naureskelee sille, miten vanhemmat ovat ”muka tajunneet” oman etuoikeutetun asemansa yhteiskunnassa. Valinta tuoda alan ongelmat ja sosiaalisten piirien asenteet esille päähenkilön ajatusten kautta, eikä hienovaraisemmin rivien välissä siten, että lukijalle jäisi tilaa tehdä omat päätelmänsä, tuntuu hieman alleviivaavalta. Se myös nostaa päähenkilön muiden hahmojen yläpuolelle ja tekee hänestä jopa hieman ylimielisen oloisen – mutta kenties tarkoituksellisestikin. 

Pieni ylimielisyys, ulkoinen itsevarmuus, kuvaa kovin monia kirjan hahmoja. Todellisuudessa jokainen heistä tuntuu kuitenkin sisäisesti olevan kovin epävarma – niin myös Esra. Joukkoon on kuuluttava ja jopa omien kavereiden hylkääminen saattaa käydä mielessä, jos se edistää omaa etua. Hahmot ovat inhimillisiä – heitä voi ymmärtää – mutta samaan tapaan kuin huippusuositun Sally Rooneyn kirjoissa, he eivät ole erityisen pidettäviä. Juuri se kuitenkin tekee heistä kiinnostavia. 

Vaikka kirjassa kuvataankin kaikille nuorille tuttuja, jopa universaaleja ongelmia, näyttäytyy kirja ei-helsinkiläiselle lukijalle ehkä hieman liikaa Kallion lukiota käyneen muistelmateokselta toiselle kalliolaiselle. Siksi kirja tuntuukin tutulta, mutta samaan aikaan liian kaukaiselta koskettaakseen pelkällä tunteella tuttuudesta. Jotain jää siis puuttumaan, vaikka kieli onkin kaunista ja kerronta sujuvaa.