Kauniiden mielten yhtälö: psykologista tragediaa ja rikoksia

Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin (alkup. The Secret History), WSOY (suom. Eva Siikarla 1993).

Yhdysvaltalaisen Donna Tarttin alun perin vuonna 1992 julkaistu esikoisteos Jumalat juhlivat öisin (The Secret History) on viime vuosina noussut uuteen suosioon BookTok-ilmiön myötä. Sosiaaliseen mediaan putkahtelevat videot tweedkankaisiin takkeihin pukeutuneista, ikivanhoja kirjoja punaviinilasi kädessään selailevista eliittiyliopiston nuorista sai myös minut kiinnostuksen valtaan – ja hyvä niin, sillä tämän kirjan lukemista en kadu. 

Kirja on vavisuttava kokonaisuus, joka rakentuu häilyvälle rajalle kreikkalaisten tarujen hulluuden ja 1980-luvun nuorten antiikin tutkimuksen opiskelijoiden huuruisen, eristäytyneen olemassaolon välille. Sen elementit täydellisestä kontrollin menetyksestä, moraalien unohtamisesta ja nykymaailman standardien sivuuttamisesta luovat kertomuksen, joka on kuin uudenaikainen versio antiikista.  

Mystistä, jännitteistä tunnelmaa rakennetaan jo kirjan ensimmäisillä sivuilla, joilla paljastetaan, että yksi opiskelijakuusikon jäsenistä on murhattu. Tästä alkaa matka murhaa edeltäviin aikoihin, syvällinen katsaus kaikkiin siihen johtaneisiin vääriin valintoihin ja siitä seuranneeseen kaaokseen. Kirja ei kuitenkaan ole rikoskirja: se on esteettinen, tarkasti rakennetun miljöön värittämä matka nuoren mielen syvimpään päätyyn ja vastaus kysymykseen, mitä seurauksia nuoruuden ajattelemattomuudesta ja liian pitkälle viedystä kauneuden tavoittelusta voi koitua koko loppuelämälle. 

Tarinan keskiössä ovat kuusi toinen toistaan etuoikeutetumpaa yliopisto-opiskelijaa, jotka poikkeavat monella tavoin kirjallisuudessa tavallisesti esiintyvästä nuoren aikuisen stereotyypistä. Kaikki turha kliseisyys on sivuutettu, kunnes jäljellä on vain kirkkaan kauniiden ja älykkäiden, moraalisesti harmaiden mielten kokoonpano: sukupolvensa nero Henry, elegantit kaksoset Charles ja Camilla, ahdistunut Francis, muiden rajoista piittaamaton Bunny ja uusi tulokas, Richard. 

Richard on kirjan epäluotettava kertoja, jonka muistikuvat opiskeluvuoden tapahtumista ovat sumentuneet hänen alussa opiskelutovereihinsa kohdistamansa kritiikittömän ihailun seurauksena: myöhemmin tapahtumia ylös kirjoittaessaan Richardin on välillä vaikea erottaa, mitkä osat tapahtumista ovat totta ja mitkä silkkaa vaaleanpunaisten silmälasien luomaa illuusiota. Kerronta on kerrostunut mielenkiintoisella tavalla, ja välillä romantisoitu kuva rakoilee Richardin muistaessa asioita, joita ei aiemmin ole tullut miettineeksi. Vaikka samaan aikaan liikutaankin käytännössä kahdella aikatasolla, on kerronta kuitenkin selkeää ja koukuttavasti eteenpäin soljuvaa. 

Jumalat juhlivat öisin on kaunis kirja. Se on järkyttävä, mukaansatempaava, suorastaan humalluttavan intensiivinen lukukokemus, joka jättää jäljen lukijansa mieleen. Jos etsit modernia dark academia –estetiikkaa henkivää teosta pimeneviin iltoihin, tartu tähän!