“Maailma on aina rakennettu enimmistön ehdoille, enimmistön muotoiseksi, enemmistön tarpeisiin vastaamaan. Jos kuuluu vähemmistöön, joutuu aina taipumaan vähän enemmän, tekemään vähän enemmän töitä, sietämään vähän enemmän kysymyksiä ja tuijotusta ja huutelua ja sitä, että elämä on jatkuvasti vähän hankalampaa.
Haluaisin elämässä vain, että kaikki jättäisivät minut rauhaan.”
Salla Simukan kirjassa Matalapaine/korkeapaine (Tammi 2021) kerrotaan itsensä löytämisestä, ulkopuolisen maailman paineista ja kodin sisäisistä ongelmista. Simukka keskittyi kuvaamaan tunteita, joita tytöt kokevat kesän aikana. Suurimmassa osassa on kuitenkin Sagan sanat: “Se ei ole niin yksinkertaista, vaikka sen pitäisi olla”.
Varpu ja Saga asuvat pienessä kaupungissa, jossa kaikki tuntevat toisensa ja tiedot leviävät nopeasti. Yhdeksännen luokan lopussa päättäreiden jälkeen Saga istuu Varpun viereen ja suutelee häntä. Tästä alkaa Varpun ja Sagan salaisuus ja tunteellinen kesä. Mutta salaisuuksia onkin enemmän kuin vain heidän kahden yhteinen.
Heidän suhteensa on satumaisen tuntuinen. Kummatkaan eivät tiedä toisistaan paljon, mutta aina löytävät toisensa piilopaikoistaan ja viettävät siellä yhdessä aikaa. He alkavat tuntemaan toisensa, vaikka eivät puhu itsestään tai elämästään. Suhde tuntuu jopa epärealistiselta, vaikka siitäkin löytyy omat ongelmansa. Kaikki tapahtuu helposti ja kevyesti ja on kuin he olisivat tunteneet toisensa koko ikänsä. Olisin luullut, että heillä olisi ollut jonkinlaista epäröinti tai luottamuksen puutetta.
Kirja on täydellinen nuorelle teinille, joka etsii vielä itseään ja omaa seksuaalisuuttaan. Päähahmoihin pystyy helposti samaistumaan. Simukka tuo hyvin esille, että seksuaalisuutensa paljastaminen on vaikeampaa kuin luulisi. Vaikka odottaisi läheisiltä positiivista vastaanottoa, koko asia tuntuu silti raskaalta.
Kahden tytön ensi rakkaus on ihanaa luettavaa. Loppua kohden tapahtuu käänteitä ja pitkään pidetyt salaisuudet paljastuvat. Sagan, jota alussa epäilin suuresti, tarina selitetään auki ja autetaan ymmärtämään hänen tunteitaan. Saga saa lukijan tajuamaan, että “kaikki ei ole niin yksinkertaista, vaikka sen pitäisi olla”.