Keskiaikafantasiaa moderneilla sävyillä

Anniina Mikaman Tulen ja tuhkan tyttäret (WSOY, 2023) vie 1500-luvun Irlantiin, viiden rohkean tytön taisteluun tuhoa kylvävää lohikäärmettä vastaan.

Legendan mukaan vuoren uumenissa asuu lohikäärme. Linnanherra sotureineen lähtee tutkimaan asiaa ja tulee herättäneeksi sen, ja muinainen peto kostaa pesärauhansa rikkojille.

Ainoa, joka jää eloon, on linnanherran tytär Isibéal. Ollessaan paossa palaneiden kylien keskellä hän tapaa neljä kaltaistansa rohkeaa tyttöä. Kun sotureista suurin osa on saanut surmansa, nuoret sankarittaret ottavat ohjat käsiinsä. He laativat suunnitelman tuhoa kylvävän lohikäärmeen kukistamiseksi, mutta onnistuakseen heidän täytyy saada kaksi kilpailevaa aatelissukua yhdistämään voimansa, ja tätä yrittäessään he tulevat sotkeutuneeksi näiden välisiin kahnauksiin.

He eivät kuitenkaan suostu valtaapitävien pelinappuloiksi, vaan päättävät pelata peliä omilla säännöillään.

Kirjan päähenkilöt ovat suunnilleen 17-vuotiaita, mutta tyyli poikkeaa suurimmasta osasta YA-kirjoista, ja ainakin itse olisin siltä osin varmasti pitänyt siitä nuorempanakin. Toisaalta esimerkiksi yhden päähenkilön tausta on vähän rankka. Kirjassa on myös vähän rajumpia kohtia, sillä ymmärrettävästi kaikki lohikäärmeen tielle osuva palaa poroksi, eikä ihan kaikkia yksityiskohtia jätetä mainitsematta.

Vaikka kirja on keskiaikafantasiaa, siinä on joitakin vähän modernimpia sävyjä. Naisen asema ei ollut vielä 1500-luvulla kovin hyvä, mutta kirjan tyttöpäähenkilöt ovat rohkeita ja taitavia taistelijoita, ja kapinoivat asemaansa vastaan. Toinen keskeinen asia on se, että kirjassa on sateenkaarihahmoja. Kun kuulin siitä ennen kirjan lukemista, olin vähän epäileväinen siitä, mitä se tekisi päähenkilöjen väliselle asetelmalle. Se ei kuitenkaan ollut ihan sitä mitä olin ajatellut, ja tämä sopi hahmoon, joten se vain rikasti kirjaa.

Anniina Mikaman kirjana odotukset Tulen ja tuhkan tyttärille olivat suuret, eivätkä ne ihan täysin täyttyneet. Kirjasta jäi puuttumaan jotain, mitä ehkä Anniina Mikaman muissa kirjoissa on ollut. Lisäksi välillä, varsinkin kirjan loppupuolella oli vähän tylsää, kun tapahtui jotain, mutta luvun päätyttyä näkökulma vaihtui eikä saanut heti tietää, mitä jostain seurasi.

Siitä huolimatta Tulen ja tuhkan tyttäret oli valtavan hyvä. Kirjaa ei voi olla lukematta loppuun, kun syntyy kauhea soppa lohikäärmeistä, hovijuonitteluista ja ties mistä. Pidän Anniina Mikaman kirjojen kerronnasta ja niiden lämpimästä tunnelmasta. Kun kirjan sai luettua, loppu oli todella hieno.

“Tällä kolealla, puuttomalla nummella, täällä karun erämaan hiljaisuudessa ja autiudessa, päivän kääntyessä yöksi maailma näyttäytyi hänelle kauniimpana kuin koskaan.”

Pitkän kirjan aikana ehtii tapahtumaan paljon kaikenlaista, ja lopussa kirjan aikana kehittyneet hahmot tuntuvat kuin uusilta, mutta sitäkin tutummilta, ja heidän pariinsa sekä kirjan maailmaan haluaisi palata.

Anniina Mikama on historiallisista nuortenromaaneista tunnettu kirjailija. Hän on kirjoittanut aiemmin Taikuri ja taskuvaras –trilogian sekä Myrryksen, jotka ovat saaneet useita palkintoja ja –ehdokkuuksia.