Kiehtova maailmanloppu

Rick Yancey: Viides aalto: Ääretön meri (suom. Ulla Selkälä),  WSOY 2015

Minun on myönnettävä, että Rick Yancey on kirjoittanut hyvin kiehtovan tarinan maailmanlopusta. Tai pikemminkin ihmisten lopusta maan päältä. En ole mikään suuri avaruusolioiden fani, vaikka scifiä luenkin. Rehellisesti sanottuna vihreät ukkelit menevät minulla vähän yli, eikä tarinan uskottavuus kestä, joka taas johtaa mielenkiinnon hiipumiseen. Äärettömässä meressä vihreät oliot on kuitenkin naamioitu realistisempaan muotoon, joka saa tekstin tuntumaan aidommalta. Se saa lukijan ajattelemaan. Mitä, jos tämä kaikki olisikin mahdollista, totta?

Ääretön meri on jatko-osa 5 aalto -nimiselle kirjasarjalle, joka kertoo hieman eri henkilöiden näkökulmia lainaten, mitä tapahtuu ennen viidettä aaltoa. Viimeistä hyökkäystä, jonka on tarkoitus pyyhkäistä loputkin elämän merkit maan päältä. Kaukaisesta aurinkokunnasta saapuneet Toiset eivät tunne armoa. Seitsemän miljardia ihmistä pyyhkäistään pois kuin tahrat pöydän pinnalta. Avaruudesta laskeutuneet Toiset ovat ihmisten kaltaisia. He eivät erotu joukosta muulla kuin älykkäällä julmuudellaan. He ovat ulkoapäin kuin kuka tahansa muu, mutta sisältä kylmää kiveä. Tavallinen ihminen vai vihollinen? Keneenkään ei voi luottaa.

Kirjan juoni kietoi minut tiukasti pikkusormensa ympärille. Sen kulkua ja etenemistä voisi kuvailla älykkääksi. Synkkä miljöö heijastui tekstistä luoden hienon tunnelman, joka rakentui sivu sivulta käsin kosketeltavammaksi. Mitä enemmän luin, sitä nälkäisemmäksi tulin. Oli pakko lukea lisää, jotta tapahtumat saivat jonkin ratkaisun. Lopuksi kuitenkin huomaa jäävänsä roikkumaan tyytymättömänä tyhjyyteen. Kolmas osa minulta on vielä lukematta, mutta se todellakin on listallani. Kirja on jännittävä ja nerokas, eikä jätä kylmäksi. Jos on lukenut ensimmäisen osan, toista ei vain voi olla lukematta. Se on mahdotonta. Lue tämä kirja, sukella Äärettömään mereen.