Kirja-arviot
16.1.2025
|
Natalia Niittymies, 18v

Kieroutunut luontosuhde

kansikuva

Siiri Enorannan Keuhkopuiden uni (Gummerus, 2024) on fantasiaromaani, joka kertoo maagisista homo arboriksista, hyönteismäisistä ihmistä muistuttavista olennoista, jotka elävät vaihtoehtoisessa maailmassa. Homo arborikset ovat eräänlaisessa symbioottisessa suhteessa puiden kanssa. Keuhkopuut antavat heille happea, mutta joka yö heidän on kiinnityttävä niihin tai muuten he kuolevat. Homo arboristen selissä kasvaa surkastuneet, käyttökelvottomat siivet, joilla he ovat aiemmin pystyneet lentämään.

Puiden ympärille on syntynyt kehittynyt kulttuuri, jossa ihaillaan taidetta, sivistystä ja tieteitä. Homo arborikset pukeutuvat korsetteihin ja pitsiin, juhlivat, päihdyttävät itsensä ja yrittävät kaikin keinoin päästä eroon riippuvuudestaan keuhkopuhin.

Luonto kuitenkin puskee kaiken krumeluurin läpi ja muistuttaa ain olemassaolostaan.

Kirjan päähenkilö kreivitär Aikaterine da Rosetta Caesonius eli Katica nauttii juhlimisesta, kauniista vaatteista ja ihmisten hurmaamisesta. Hän elää huoletonta elämää ja pitää hauskaa, kunnes tohtorimarkiisi Berenice Lucretius di Caelinus y Pecunio alkaa uhata häntä ja hänen perhettään. Katican täytyy kostaa tohtorimarkiisille ja korjata tilanne. Kaikkia keuhkopuita yhdistävä emopuu kärsii nykyisestä tilanteesta, jossa arborikset pyrkivät ainoastaan hyötymään luonnosta. Katican luontosuhde muuttuu kirjan aikana, kun hänen on tehtävä muutoksia tilanteeseen.

Emopuun yhteydessä elää myös toisenlaisia homo arboriksia, niin sanottuja juurtuneita, joita puu ei päästä enää lähtemään. Nämä olennot ja Katican tuntemat prameilevat aateliset ovat kuin eri maailmoista. Kirja kuvaa mielestäni mielenkiintoisella tavalla arboristen vieraantunutta luontosuhdetta. Aateliset ovat kehittäneet loistokkaan kulttuurin, rakentaneet kartanoita ja juhlivat kaiken yötä. Heidän kiinnostuksensa taiteita ja tieteitä kohtaan on kuitenkin keinotekoista. Kaikki heidän maailmassaan, aina pukeutumisesta keksittyihin arvonimiin asti, on täysin kuvitteellista. Kreivitär Aikaterine on kreivitär vain, koska se kuulostaa hienolta sanalta. Vastaavasti juurtuneet elävät luonnossa villeinä. Emopuu ottaa heihin yhteyttä, ja he ovat osana koko ekosysteemiä, kuuluvat johonkin suurempaan.

Kirjassa valotetaan myös aatelisten oman yhteiskunnan varjopuolia. Jotta aateliset saisivat esimerkiksi ylellisyystuotteitaan, he tarvitsevat palvelijoita. Sen lisäksi, että aatelisten yhteiskunta on keinotekoinen, se siis lisäksi perustuu riistoon. Vaikka kirja sijoittuu täysin kuvitteelliseen maailmaan, sen voi nähdä vertauskuvallisesti kertovan myös meidän maailmastamme ja sen ongelmista. Ihmisten välinen epätasa-arvo ja vieraantunut luontosuhde ovat kirjan kantavia teemoja. Kirja kertoo koskettavalla tavalla siitä, mitä kaikkea ihmiset ovat valmiita tekemään saadakseen vapauden itselleen ja noustakseen luonnon yläpuolelle tieteen keinoin.

Kirja päättyy lopulta siihen, että arboristen ja keuhkopuiden välit erkanevat. Arborikset syntyvät tulevaisuudessa ilman siipiä. He saavat siis viimein haluamansa vapauden. Yhteys muuhun ekosysteemiin kuitenkin katkeaa. Se on kuitenkin uhraus, jonka he ovat valmiita tekemään.

Kirjan kieli on kaunista ja runollista. Esimerkiksi luontoa kuvataan kauniilla ilmauksilla. Suomen kielen ilmauksista ja sanonnoista on hauskoja, omia versioita arboristen maailmassa. Näiden seikkojen takia kirjan kieli vaikuttaa hyvin huolitellulta ja fantasiamaailmaan sopivalta. Myös kerronnassa eri aikatasojen vaihtelu on toteutettu mielestäni tyylikkäällä tavalla, ja se pitää jännitettä yllä.

Keuhkopuiden uni on kaunis ja jännittävä fantasiaseikkailu, joka ottaa vahvasti kantaa omaan maailmaamme. Se kuvaa vääristynyttä luontosuhdetta ja kysyy, miten ihminen lopulta eroaa muista elollisista. Eroaako mitenkään?

Siiri Enoranta on tamperelainen kirjailija, jonka useimmat kirjat ovat fantasiakirjoja. Enoranta on voittanut lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon teoksellaan Tuhatkuolevan kirous (WSOY, 2018).

← Takaisin
seuraa meitä