Kirja syyllisyydestä ja siitä toipumisesta

“Oli aika ennen sinua ja aika sinun kanssasi. Jostakin syystä en koskaan ajatellut, että joskus voisi tulla aika sinun jälkeesi. 

Mutta se aika koitti ja minä elän sitä. 

Ikuisesti”

Colleen Hooverin kirjoittama ja Sirpa Parviasen suomentama Muistoja Hänestä (WSOY, 2024) on elämän rankkoja puolia kuvaava teos, jonka päähenkilön Kennaa elämä on viskonut nuoresta iästään huolimatta. Kenna on juuri vankilasta päässyt nainen, joka palaa kaupunkiin, jossa hänen elämänsä hajosi palasiksi. Kenna ja hänen poikaystävänsä Scotty joutuivat 5 vuotta sitten tuhoisaan auto-onnettomuuten, jossa Scotty menehtyi, ja Kenna sai syytteen kuolemantuottamuksesta. Nyt Kennalla on uusi tavoite: päästä tapaamaan tyttärensä Diem, edes kerran. 

Hooverin tyyliin, teoksessa käsitellään vakavia asioita rehellisesti ja aidosti. Kennan tekoa ei kaunistella, mutta teoksen edetessä ymmärtää, mitä oikeasti tapahtui. Kennan henkilökohtainen syyllisyys tapahtuneesta verhostaa kirjaa ja hänen elämäänsä. Kenna oppii ajan kanssa pääsemään tapahtuneesta yli.

Pidin kirjassa siitä, miten siinä tartuttiin vaikeaan aiheeseen tekijän kannalta. Yleensä kirjoissa ja elokuvissa näytetään vain uhrien tarina ja se, miten heille on käyny,  ja heidän tarinansa onnettomuudesta eteenpäin. Teoksessa nähtiin kuitenkin Kennan, eli syyllisen tarina ja ajatukset, mikä oli virkistävä ero. Kirja myöskin auttaa ymmärtämään ihmisiä ja heidän tekojaan, opettaa virheistä ja inhimillisyydestä. Hooverin muita kirjoja lukeneena Muistoja hänestä sopii hyvin niiden joukkoon. Hoover on aiemmin kertonut kirjoissaan niin parisuhdeväkivallasta kuin lapsen menettämisestä. Hooverin kirjoista on helposti nähtävissä kaava, jossa henkilöiden traumaattiset kokemukset nostetaan esiin, ja heidät autetaan niistä yli. Tämä onnistui myös tässä kirjassa. 

Itse kirjan juoni ja asetelma oli herkullinen. Mystinen baarinpitäjä, johon vasta vankilasta päässyt nainen tutustuu, onkin juuri se ihminen, jonka hänen täytyy löytää. Ledgerin ja Kennan tarina on samaan aikaan sydäntäsärkevä, mutta lohdullinen. Ledger ja Kenna eivät saisi rakastua toisiinsa, mutta he ovatkin juuri ne oikeat henkilöt toisilleen.

Kirja oli kokonaisuutena kaunis ja sydäntäsärkevä. Kannessa olevaa Popsugarin arviota lainaten kirja: “Repii sinut riekaleiksi ja kursii takaisin kokoon.” Kirjaa voisin suositella niille henkilöille, jotka eivät välttämättä ole lukeneet paljon. Vaikka luin tämän kirjan suomeksi, muiden Hooverin kirjojen perusteella voisin myös suositella teosta englanniksi, sillä se on helppolukuista.