Kirjat tihkuvat taikuutta

Anne Leinonen:Noitakirja (WSOY 2018 )

Noitakirja on Anne Leinosen fantasia-kirjaparin toinen osa, joka päättää tarinan. Ensimmäinen osa, Kirjanoita, ilmestyi keväällä 2017. Molemmat osat ovat täynnä taikuutta, ja se pääsee vielä enemmän esille kirjaparin jälkimmäisessä osassa. Noitia ja tapahtumia ei Noitakirjasta puutu, joten kaikki taikuuden sekä fantasian ystävät, tämä kirja on juuri teille.

Noitakirja vie lukijansa Helsingin kautta sen rinnakkaistodellisuuteen Helbyyn, joka muistuttaa monella tavalla Helsinkiä. Helsinki on paikkana samanlainen kuin meidän hyvin tuntema pääkaupunkimme. Helby sen sijaan on taikuuden tyyssija, vaikka kaikki ihmiset eivät siitä tiedäkään. Nämä kaksi todellisuutta ovat sidoksissa toisiinsa. Helby on riippuvainen Helsingistä ja saa energiansa toiselta puolelta. Tämä tuottaa kuitenkin ongelmia matkan varrella. Voiko Helby tuhoutua kokonaan?

Päähenkilönä kirjassa seikkailee 17-vuotias Aura, joka asuu Helbyn puolella. Hän on vastikään saanut tietää noitavoimistaan ja saa niitä käyttääkin tosissaan, kun hän joutuu lähtemään Helsingin puolelle suorittamaan tehtävää. Tarkoituksena on löytää Noitakirja, jonka on kerrottu antavan mahtavat taikavoimat. Tätä samaista kirjaa havittelee noita nimeltään Selma, joka on jo aiemmin tuottanut ongelmia Auran elämään. Kaikki luottavat Auran löytävän Noitakirjan, mutta hänen mieltänsä vaivaa jokin muukin asia. Aura tahtoo nähdä taas ystävänsä Pyryn, jonka Selma kaappasi mukaansa Helsinkiin. Tämä asia muodostuu Auran mielessä jopa tärkeämmäksi kuin Noitakirjan löytäminen.

Avukseen Aura saa ystävänsä Silken sekä antikvaristi Miron, joista on Auralle paljon apua matkan aikana. Lisäksi Aura saa yhteyden Helbyn puolella majailevaan Raisaan, joka on alusta saakka auttanut Auraa noitahommissa. Ainoana aseenaan Auralla on kirjat, joiden avulla hän pystyy taikomaan, jos tarve vaatii. Helsingin puolella kirjoja on enemmän kuin tarpeeksi, mikä ei valitettavasti tuo Auralle kuin epäonnea, sillä ne osoittautuvat taikomiskelvottomiksi ja Noitakirjaa on yhä vaikeampi löytää.

Noitakirja on nopealukuinen ja mukavan selkeästi kirjoitettu fantasiakirja. Kirja luo lukijan mieleen jatkuvasti uusia kysymyksiä, jonka takia kirjaa ei malttaisi laskea käsistään ennen kuin on saanut vastaukset. Mielestäni kirjan tapahtumapaikat oli kerrottu hyvin. Koko tarinan peruspohja ja se, miten maailmat toimivat keskenään oli suunniteltu tarkasti eikä se aiheuttanut hämmennystä kuten joissain kirjoissa. Kaikki asiat toimivat jotenkin hyvin yhteen. Tykkäsin kirjan henkilöiden luottamuksellisuuden vaihtelusta, joka teki kirjasta mielenkiintoisen. Jotkut kysymykset (ainakin minulle) jäivät vähän auki, mikä jäi vähän häiritsemään. Kirjassa tunteet eivät tulleet niin hyvin läpi. Esimerkiksi en oikein saanut aluksi kiinni Auran ja Pyryn suhteen tärkeydestä, mutta se ei ollut onneksi kirjan keskeisin osuus. Muuten kirja oli oikein hyvä ja erilaiset käänteet ja tapahtumat korvasivat puutteet. Suosittelen ehdottomasti kirjaa luettavaksi henkilöille jotka rakastavat epätodellisia asioita ja varsinkin noituutta.