Kohtalonhetket Ikimaassa

Kimmo Ohtonen: Ikimaa – Kadotettu valtakunta, Otava 2021

Kimmo Ohtosen fantasiatrilogian viimeisessä osassa Jätti sekä kuiskaajanuoret Oliver, Kalla että Johan seikkailevat Ikimaassa tärkeän tehtävän parissa. Maailman pelastusmatka alkaa valtakunnan pohjoisosista Kuusimetsästä. Nuoret vierailevat tuhonomaisessa kylässä, josta onkin enää vain lapsuuden muistot jäljellä. He kuulustelevat rappeutunutta plantaasinvartija Jaakkoa siinä toivossa, että hän osaisi kertoa Oliverin äidistä jotakin merkittävää. Ajatus tietäjänaisen kaappaaman Lisan löytämisestä antaa pojalle motivaatiota jatkaa raskasta pelastusretkeä. Ikimaan tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta, sillä kuningas Viktor suunnittelee valtakuntien välistä sotaa. Myöskään tietäjänainen Minervalla tai puoli-ihminen Sakor Baltatsarilla ei näytä olevan puhtaat hanskat tiskissä.

Kirja on kirjoitettu kaikkitietävän kertojan näkökulmasta, jonka vuoksi on helpompi päästä romaanin tapahtumiin mukaan. Mielestäni miljöötä on kuvattu todella taitavasti. Vaikka tapahtumat sijoittuvatkin täysin fantastiseen maailmaan, lukijana pystyn kuvittelemaan maisemat hyvin päässäni. Sama pätee myös tunnelmaan ja ilmapiiriin. Kirjaa lukiessa saattoi tuntua ihan kuin olisin itse ollut mukana kuiskaajanuorien kanssa iltanuotiolla paistamassa kalaa. 

Pidän romaanissa siitä, kuinka hienosti Oliverin, Kallan ja Johanin täysin erilaiset luonteet ja persoonallisuudet erottuvat toisistaan. Kolmikon kesken voi aistia välillä kiihtymistä ja kireää tunnelmaa, mutta pystyvät he myös toimimaan ryhmässäkin tarvittaessa. Itsenäistä ja määrätietoista Kallaa sekä huomaavaista Oliveria yhdistää vahva ja rohkea asenne seikkailuun. Johanista huokuu pieni itsepäisyys ja kylmyys, mutta todellisuudessa hänen sisällään taitaa vallata erilaiset pelon ja turhautumisen tunteet. Kukapa tuollaisessa ympäristössä nyt täysin rauhallisena koko ajan pysyisi?

Romaani sopii loistavasti fantasiaa rakastaville nuorille, joita kiinnostaa huimat seikkailut ja täpärät tilanteet. Kirja on mukavaa luettavaa syysilloille, kun haluaa pakoon normi arjen askareita. Suosittelen kuitenkin lukemaan sarjan aikaisemmat osat, jos kyseinen kirja kiinnostaa. Itse en ollut lukenut niitä, joten oli todella vaikeaa päästä tarinan juoneen mukaan. Pidin kuitenkin romaanin värikkäästä kuvailusta ja monipuolisesta kerronnasta. Kirjan alkuun on laitettu piirretty Ikimaan kartta, joka oli mielestäni hauska yksityiskohta.