
Emily Henry: Suurenmoisen upea elämä (suom. Paula Takio-Pairault, Karisto, 2025)
Menneiden aikojen kohuperijätär Margaret Ives kutsuu toimittaja Alice Scottin luokseen. Margaret on vihdoin valmis paljastamaan ihmisille, mitä oikeasti tapahtui. Kun Alicen ensimmäinen haastattelu Margaretin kanssa on juuri päättymässä, paikalle saapuu Pulitzer-palkittu toimittaja Hayden Andersson. Perijätär julistaa kirjoittamisen olevan kilpailu. Heillä on kuukausi aikaa näyttää Margaretille taitonsa, jonka jälkeen hän valitsee virallisen elämänkerran kirjoittajan.
Molemmat toimittajat tahtovat voittaa. Tämän piti olla Alicen tilaisuus nousta maailmankuuluksi kirjailijaksi, mutta nähdessään Haydenin, hän ei olekaan enää niin varma. Pienellä saarella Hayden ja Alice alkavat törmätä toisiinsa yhä useammin. He istuutuvat usein samaan pöytään ravintolassa ja alkavat huomata, että heidän välillään voisi olla jotakin kipinää.
Mielestäni kirja on mielenkiintoinen. Pidän erityisesti perijätär Margaretin elämäntarinasta. Takakannessa kirjaa kehutaan suuresti, mutta mielestäni tämä kirja ei ollut kaiken hehkutusten arvoinen. Yksityiskohtia kuvaillaan osittain liiankin tarkasti. Koin juonen välillä hieman sekavaksi, koska siinä pompittiin paljon menneisyyden ja nykyhetken välillä. Erityisesti tarinan alkupuolella täytyi muistella todella paljon mitä oli tapahtunut, sillä tarinassa oli paljon sivuhenkilöitä, jotka liittyivät oleellisella tavalla Margaretin menneisyyteen. Hetken kirjaa luettuaan alkoi kuitenkin päästä jyvälle kirjan juonesta ja henkilöhahmoista.
Teos ei mielestäni ole rakenteeltaan täysin tavanomainen, vaan siinä kerrotaan kahta eri tarinaa samaan aikaan. Vaikka välillä se teki lukukokemuksestani hiukan sekavan, lopulta juonet punoutuivat hyvin yhteen. Juonten yhdistyminen oli suunniteltu todella taidokkaasti ja loppuratkaisu tuli minulle yllätyksenä. Teoksen lopputunnelma on ihana. Kuvailisin sitä rauhalliseksi: lopulta kaikki menee vielä hyvin.