Kirja-arviot
15.10.2019
|
Sara-Tuuli Antikainen, 16 v.

Kolmen vampyyrin tytär

Sari Luhtanen: Isadella – Sydän kylmänä, Otava 2019

Isadellalla on kolme äitiä, eikä siinä vielä kaikki. Äidit ovat nimittäin vampyyrejä, jotka metsästävät öisin ja pyörittävät vartiointifirmaa. Tämän takia he vaihtavat jatkuvasti maisemaa ja Isadella on tottunut pitämään matalaa profiilia sekä välttämään ihmissuhteita.

Uudessa koulussa kuvaamataidon tunnilla Minna haluaa kiihkeästi tehdä tuttavuutta. Kanslian edessä odottaa sairaan ärsyttävä ja jotenkin ihana Fairuz. Pian Isadella huomaa sydämensä sykkivän molemmille. Minnassa kiehtoo salaperäisyys, jonka hän kätkee täydellisyyden taakse. Fairuz taas tuntuu vakaalta, turvalliselta ja hänen kanssaan on helppo heittää läppää. Isadellaa varoitetaan Minnasta useaan otteeseen, mutta hän on innoissaan uudesta ystävästään. Välillä Minnan käytös alkaa epäilyttää myös häntä. Minna onnistuu kuitenkin aina manipuloimaan Isadellan puolelleen ja houkuttelemaan hänet vaikka mihin. Minna jopa varoittaa Isadellaa Fairuzista, mutta Isadella ajattelee tämän olevan vain mustasukkainen.

Minna ja Fairuz saavat Isadellan pään sekaisin ja hän on varma muuttuvansa pian vampyyriksi. Isadellan äidit kuitenkin kertovat hänelle jotain, mikä ei todellakaan innosta Isadellaa.

Isadella – Sydän kylmänä on erikoinen, mutta hauska romaani. Juoni ei tuntunut oikein etenevän ja loppu tuntui hyvin sekavalta ja hämmentävältä. Hahmojen motiivit jäivät epäselväksi, mikä aiheutti varsinkin lopun kanssa hämmennystä. Olisin toivonut kirjan avaavan enemmän vampyyrejä. Jotenkin tuntuu, että ne sivuutettiin ja muutamat asiat niihin liittyen olivat hyvin kyseenalaisia. Isadellan hahmo tuntui aluksi mielenkiintoiselta, mutta loppujen lopulta hän oli hyvin stereotyyppinen ”angstiteini”. Jatkuva negatiivinen suhtautuminen ja itsepäisyys saivat hahmon tuntumaan hyvin yksiulotteiselta ja lopulta tylsältä. Sari Luhtasen kirjoitustyyli oli hyvällä tavalla mielenkiintoinen ja helppoa luettavaa.

Pidin todella polyamorian mainitsemisesta ja päähenkilön positiivisesta suhtautumisesta siihen.

Kaiken kaikkiaan kirja jätti minut hämilleni, enkä ole varma, mitä mieltä olen siitä. Toivottavasti jatko-osassa selitetään keskenjääneitä kohtia lisää.

← Takaisin
seuraa meitä