Koukuttava fantasiatrilleri

Nonna Wasiljeff: Loukkupoika (Otava 2018)

Nonna Wasiljeffin Loukkupoika-kirjassa päähenkilö Aaron asuu Loukussa muutaman ystävän kanssa, mutta ilman vanhempia. Aaronia ja muita Loukun vankeja yhdistää yksi asia: luonto. Luonto on kuin taikavoima ja se on jokaisella erilainen. Esimerkiksi Aaronin luonto on yksityisten keskustelujen kuuleminen. Loukkua vartioivat vartijat ja hyvin salaperäiset Tomut. Väki Loukussa vaihtuu tiuhaan tahtiin, mutta Aaron on tottunut siihen. Aaron on selviytynyt vuodesta toiseen olemalla hiljaa ja herättämättä huomiota.

Kaikki muuttuu, kun veljekset tuodaan ulkomaailmasta Loukkuun ja he alkavat suunnitella pakoa. Aaronin salaperäinen äiti oli jättänyt Aaronille salaa kirjan ja sormuksen, ennen kuin kuoli, ja niistä on myöhemmin hyötyä. Aaronin äidin tehtävänä oli jättää Aaronille ohjeita siitä, keihin ihmisiin voi luottaa ja muita hyödyllisiä vihjeitä paon onnistumiseksi.

Mielestäni Loukkupoika on erityisen jännittävä ja mukaansatempaava; kun kirjaa alkaa lukea, ei haluaisi lopettaa. Teksti on helppolukuista ja mukavaa luettavaa. Pidän erityisesti siitä, kuinka lukija pystyy asettumaan Aaronin kenkiin ja tuntemaan sen, mitä Aaronkin tuntee, ja kuinka tarkasti yksityiskohdat kirjassa kerrotaan. Kirjassa on sopiva määrä henkilöitä eli kaikkien persoonat oppii tuntemaan. Pidin myös siitä, että pääsin itse lukemaan Aaronin äidin jättämää kirjaa ja mielestäni se myös sopi oikein hyvin kirjan luonteeseen. Kirjassa käytetään paljon metaforia ja se tuo myös lisää mielenkiintoa kirjaan.

Kirjan alku ja loppu olivat todella jännittäviä, mutta keskivaihe kirjasta oli mielestäni vähän liian tylsä ja tapahtumaköyhä. Kirjan keskivaiheilla miljöö muuttui useaan otteeseen, eikä se haitannut, mutta olisin pitänyt siitä, että mielenkiintoisempia tapahtumia olisi ollut enemmän keskivaiheilla.

Kirjassa Aaronille tapahtui muutama asia, jotka saivat minut hyvin hämmentyneeksi, esimerkiksi miten Aaronin lapsuudenajan ystävästä, Sofiasta, tuli erään Tomun sukulainen, vaikka hän vietti aikaa Loukussa, jossa ei ole ketään Tomujen sukulaisia, ainakaan tarkoituksella. Tämä kirja on vasta sarjan avaus, joten ne tapahtumat selviävät varmastikin paremmin tulevissa kirjoissa. Pidin myös kirjan lopusta, koska se loppui oikein mielenkiintoiseen ja ennalta-arvaamattomaan kohtaan.