Kuin surmaisi satakielen
Yhdysvaltalaisen Harper Leen Kuin surmaisi satakielen on vuonna 1960 julkaistu Pulitzer-palkittu romaani, joka kertoo Jean Louise -nimisen tytön kasvutarinaa Alabamassa ja kuvaa rasistista ilmapiiriä alueella. Vuonna 2022 kirjasta ilmestyi suomenkielinen uutuuspainos, jonka on suomentanut Maija Westerlund.
Kirja sijoittuu 1930-luvulle Yhdysvaltain Alabamaan, kuvitteelliseen Maycombin kaupunkiin. Jean Louise asuu asianajajana työskentelevän isänsä ja veljensä kanssa käyden samalla koulua onnellisesti pikkukaupungissa. Tarina kuitenkin muuttuu, kun isä ottaa asiakseen puolustaa raiskauksesta syytettyä tummaihoista miestä. Oikeudenkäynnin kuluessa hiljainen Maycomb näyttää ennakkoluuloisen puolensa. Harper Lee on itsekin kasvanut Alabamassa. Myös hänen oma isänsä oli asianajaja, ja onkin sanottu, että kirjan taustalla ovat todelliset tapahtumat ajalta, jolloin kirjailija itse oli 10-vuotias.
Kuin surmaisi satakielen on yksi tunnetuimmista kielletyistä kirjoista. Kielletty kirja tarkoittaa sitä, että kirja on poistettu esimerkiksi kirjaston, kirjakaupan tai luokkahuoneen hyllyistä sisältönsä vuoksi tai sen julkaisu on pyritty kokonaan estämään. Joissain maissa myös teosten sisältämät poliittiset tai uskonnolliset mielipiteet ovat johtaneet sensurointiin. Kuin surmaisi satakielen on edelleen kiellettynä eräissä Yhdysvaltain osavaltioissa, kuten Virginiassa. Siinä käytetään hyvin paljon nykyään rasistiseksi miellettyjä ilmaisuja, ja sen koetaan siksi olevan haitallinen esimerkiksi lapsille, joille sisällön koetaan olevan epäsopivaa.
Kirja on kuitenkin aikaansa nähden uraauurtava, koska 1930-luvulla oli todellakin hyvin epätyypillistä, että tummaihoisten oikeuksia puolustettiin, saatikka että puolustamassa olisi ollut valkoihoinen henkilö. Asianajajana työskentelevä Jean Louisen isä Atticus kuvataan ihmisenä hyvin korkeamoraaliseksi ja oikeamieliseksi, mikä on aikaansa nähden ristiriidassa sen kanssa, että mies menisi puolustamaan tummaihoista. Nykynäkökulmasta ”valkoisen pelastajan” hahmo on kiistanalainen.
Kirjan sensurointi on ihan ymmärrettävää, mutta joidenkin arvioiden mukaan kuitenkin kirja nimenomaan kannustaa taistelemaan yhdenvertaisuuden ja tummaihoisten oikeuksien puolesta ja olisi siksi hyvää luettavaa, koska on katsetta avartava ja tavallaan valottaa nyky-yhteiskunnan ongelmia. Nykypäivään tullessa toki sorrettujen etnisten ryhmien sisältäkin on noussut merkittäviä kirjailijoita, jotka nostavat rotukysymykset esiin.
Kirja on osaltaan historiallinen ja kuvaa tummaihoisten elämää 1930-luvulla, jolloin heitä ei arvostettu tai heillä ei ollut oikeuksia samalla tavalla kuin nykyään. Esimerkiksi jopa kuolemiin johtanut poliisiväkivalta ja sen seurauksena syntynyt voimakas Black Lives Matter -liike kuitenkin osoittavat, että paljon on vielä tehtävää tasa-arvon saavuttamiseksi. Siksi Harper Leen romaani on hyvää luettavaa myös nykyään, sillä se valottaa hieman nykyisinkin havaittavia yhteiskunnallisia ongelmia, joita tummaihoiset voivat kohdata.