Kuka vain voi pettää kenet tahansa

Victoria Aveyard: Sodan myrskyt, (suom. Jussi Korhonen) Aula & Co 2018

Victoria Aveyardin Punaisen kuningattaren henkeäsalpaavassa päätösosassa sarjan tapahtumat huipentuvat upeasti. 

Sarjan hahmot ovat kehittyneet sarjan aikana oikeiksi samaistuttaviksi persooniksi. He eivät ole vain nimiä paperilla. Mare Barrow. Tiberias Calore. Diana Farley. Evangeline Samos. Kaikki ovat tarinan tärkeitä osia, joita ilman kerrontaan syntyisi syviä railoja.

Mare luuli, että oli oppinut läksynsä. Silti Calin petos viiltää syvän verta tihkuvan haavan häneen. Sota on tulossa ja väistämätön. Calin on syrjäytettävä pikkuveljensä Maven kuolleen isänsä valtaistuimelta, jotta voisi ottaa paikkansa Nortan oikeana hallitsijana ja perillisenä. Mutta Maven ei olekaan kuka tahansa oman isänsä verellä kruunun varastanut poikakuningas, hän on sydämetön, julma ja laskelmoiva, täynnä vihaa ja katkeruutta vanhempaa veljeään kohtaan. Kylmä Pohjoisen liekki.

En halua paljastaa kirjasta mitään liikaa, sillä se todellakin on lukemisen arvoinen. Aveyard on kirjoittanut kirjan minä-muotoon vaihdellen kappaleittain henkilöä, jonka näkökulmasta tarinaa kerrotaan eteenpäin. Se auttaa henkilöihin samaistumisessa ja tuo esiin tunteen, kuin olisi itse sisällä tarinassa. 

Välillä ollaan vihollisia sodassa, seuraavaksi toisella puolella maata juonimassa Mavenia vastaan ja lopuksi päästään jopa Mavenin pään sisään kuuntelemaan hänen kamppailuaan hirviöitään vastaan.

Kirjasarjan lopettaminen on aina yhtä haikeaa. On oppinut tuntemaan tarinan hahmojen hyvät ja huonot puolet, ominaiset piirteet ja hassut tavat. Niihin kiintyy ja niistä on vaikea luopua. Sodan Myrskyt on kirja, jonka toivoisi vain jatkuvan ja jatkuvan. Ikuisesti. Juoni on nerokas ja mukaansatempaava ja loppuratkaisu saa hymyilemään, itkemään ja odottelemaan kärsimättömästi kolmen tarinan novellikokoelmaa Broken Throne.