Kun kaikki ei ole sitä, miltä näyttää
Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas (Suom. Leena Ojalatva, Karisto 2022)
Holly Jacksonin esikoisromaani Kiltin tytön murhaopas sisältää mukaansa tempaisevan mysteerin, jonka tapahtumat sijoittuvat pieneen Little Kiltonin kaupunkiin. Kaupungin yllä leijuu taakka viiden vuoden takaisesta murhasta, kun Sal Singh tappoi tyttöystävänsä Andie Bellin. Tapauksen tutkimukset on lopetettu jo vuosia sitten ja sekä poliisi että kaupunkilaiset ovat varmoja Salin syyllisyydestä. Sal murhasi Andien ja tappoi itsensä päästäkseen syyllisyyden tuomasta tuskasta. Piste. Epäilykset yleisesti viljeltyä teoriaa vastaan alkavat kuitenkin kasvaa, kun 17-vuotias Pippa Fitz-Amobi päättää ottaa tapauksen tutkittavakseen. Hän on päättänyt selvittää, mitä todella tapahtui tuona huhtikuisena viikonloppuna vuonna 2012.
Kun Pipan ”Pipin” eteen tulee koulua varten tehtävä: itsenäinen laaja-alainen tutkielma, hän näkee tilaisuutensa tulleen; hän haluaa kaivaa totuuden esille Andien katoamistapauksesta. Opettajansa varoituksesta huolimatta, Pip päätyy kaivamaan tapauksen yksityiskohtia syvemmältä kuin ehkä kannattaisi. Mukaan arvoituksen ratkaisemiseen hyppää myös Salin veli Ravi, jolla on kova tahto todistaa veljensä syyttömyys. Mysteerien vyyhti alkaa selviämään pala palalta, mutta kohtalokkain seurauksin. Yhteyksiä ja johtolankoja alkaa löytyä myös sellaisista paikoista, joista Pip ei olisi niitä halunnut löytää. Järkevintä olisi jättää asia sikseen, mutta nurkan takana piilevä ratkaisu houkuttelee jatkamaan.
Holly Jacksonin luoma mysteeri on koukuttavaa luettavaa. Lukijalle tarjotaan koko ajan tarttumapintaa uusiin juonenkäänteisiin, mikä pitää mielenkiintoa yllä. Tarina etenee juuri sopivaa tahtia, sillä nopeiden juonenkäänteiden lisäksi teokseen on ripoteltu juuri oikea määrä tarkkaan mietittyjä yksityiskohtia. Lukija pääsee esimerkiksi kurkistamaan Pipin tutkielmapäiväkirjaan, joka on kivaa vaihtelua normaaliin leipätekstiin. Pidin siitä, että teokseen oli otettu vain tarinan kannalta oleellinen määrä henkilöhahmoja, mikä mahdollisti heidän tuntemisensa hieman syvemmällä tasolla. Tällöin ratkaisun pohtiminen itsekin oli mielekästä. Elin Pipin mukana kaikissa pohdinnoissa ja oli mahtavaa huomata, kun palaset alkoivat loksahtamaan kohdilleen, ja vihjeet käymään järkeen. Kirjan loppuratkaisu ei myöskään jättänyt nälkäiseksi ja se muistuttaa, ettei maailma ole aina niin mustavalkoinen. Omalla asteikollani teos nousee helposti suosikkimurhamysteerieni joukkoon.
Suosittelisin tätä myös New York Times bestseller -listalle noussutta uutuutta kaikille mysteerien ystäville, jotka kaipaavat murhalla mässäilyn sijaan aktiivista johtolankojen pyörittelyä ja sitä kautta ratkaisun etsimistä. Itse olen pitänyt Karen M.McManusin murhamysteereistä ja tämä kirja sopiikin hyvin lukulistalle näiden kirjojen jatkoksi. Kiltin tytön murhaopas taipuu hyvin myös ensimmäiseksi luettavaksi murhamysteeriksi sen selkeyden ja koukuttavuuden vuoksi, mutta myös kokeneemmat dekkareiden ahmijat saavat varmasti iloa tästä jännittävästä teoksesta.