Kuollut, jota kukaan ei kaipaa
Anu Patrakka: Totuuden portaat, Into 2020
Anu Patrakan jännittävä romaani vie lukijan ihmeelliseen Porton kaupunkiin, Portugaliin, jossa pääsee seuraamaan rannikkokaupungin vilskettä. On varhainen lauantaiaamu, aurinko on vasta kipuamassa taivaalle, kun etsivä Rui Santos pysäköi autonsa Verdadesin kappelin kylkeen ja lähtee laskeutumaan portaita. Töihin joutuminen viikonloppuna harmittaa kovasti Rui Santosta, joka olisi mieluummin ollut vielä nukkumassa rakkaansa vieressä. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa nukkua, pikkukaupungissa oli tapahtunut murha. Nuori mies, vainaja nojasi askelman seinään silmät tiukasti kiinni, kurkku ja sormenpäät viillettyinä. Uhri, jota kukaan ei tuntunut kaipaavan.
Kirjan alussa Anu Patrakka johdattaa lukijan kirjan henkilöihin, joiden salaisuudet alkavat paljastua ovien avautuessa. Verdadesin kappelia vastapäätä asustaa useita perheitä, joista joku saattaisi olla nähnyt jotakin normaalista poikkeavaa. Yhdessä taloista asuu nuori pariskunta, Alberto Mohino ja hänen ruotsalainen vaimonsa Inga Mohino lapsineen, joiden täydellisyyttä hipova elämä ei sittenkään ole niin täydellistä. Toisessa talossa asustavat Fátima ja Diamantino, vanha pariskunta, joka tuntuu tietävän paljon naapureistaan. Kolmannessa 78-vuotias Carmelinda Cobra, yksinäinen vanha nainen, joka purkaa pahaa oloaan naapureihin. Hän lähettelee vihaviestejä naapureilleen esimerkiksi haukkuvasta koirasta ja nauravista lapsista. Kukaan naapurustosta ei kuitenkaan tunnu tietävän murhasta mitään, ei kukaan.
Tarinan keskeiseksi teemaksi nousee köyhien ja rikkaiden elämä ja niiden väliset erot. Hyvä esimerkki on Carmelindan kotiapulaisen Maria Maunuelin tyttären Aidan suhde rikkaan perheen Damien-poikaan. Aidan ja Damienin suhde kärjistyy, kun Damien käyttää Aidaa hyväkseen ja sen jälkeen hylkää hänet. Damienista on selvästi tehty kirjaan se kelmi, joka ei ymmärrä toisten tunteita. Aida taas kuvastaa nuorta herkkyyttä ja syviä, suuria tunteita, joita lähes jokainen 15-vuotias nuori kokee.
Elämää Portossa kuvataan hyvin realistisesti. Parisuhteet ovat koetuksella koko kirjan ajan, kun toisesta paljastuu jotakin uutta, ei aina miellyttävää. Aikuisilla on rahahuolia, joiden takia esimerkiksi Maria Manuel joutuu tekemään töitä Carmelindalle 15 euron päiväpalkalla. Nuorten toilailut ja ajatukset on kuvattu uskottavina, ja niistä kuvastuu epävarmuus. Useimpien nuorten elämään kuuluu myös alkoholi sekä huumeet. Tarinaan on myös lisätty kansainvälistä liikkuvuutta, jonka avulla juoni näyttää nykyaikaiselta.
Kaiken kaikkiaan Anu Patrakan dekkari on todella viihdyttävä ja koukuttava, eikä kirjaa ollut helppo laskea käsistään. Jokainen juonenkäänne, tapahtuma ja henkilöhahmo on mietitty loppuun asti. Ne muodostavat uskottavan tarinan, jossa kaikella on paikkansa ja aikansa. Kokonaisuudessaan kirja on mielestäni loistava katsaus länsimaalaiseen nykyelämään.