Liekehtivä lukukokemus

Palavan kaupungin lapset (WSOY, 2022) on Roope Lipastin kirjoittama historiallinen lastenromaani, joka kertoo Turun kaupungin palosta vuonna 1827. Kirja on ensimmäinen osa ja seuraava osa Raunio kaupungin lapset ilmestyy vuonna 2023.

Kirjan kansi käyttää hienosti värejä ja kirjan tapahtumia. Punaisen, oranssin ja keltaisen sävyjä on käytetty taitavasti luomaan hienon värinen kansi, joka sopii kirjan aiheeseen. Kirjan nimessä olevat kaksi n:ää ja kannessa oleva kirja ikään kuin palavat ja näyttävät muutenkin hienoilta. Joen vesi käyttää kannen värejä hyvin ja näyttää lähes oikealta vedeltä. Kansikuvan on tehnyt Sami saramäki.

Kirjan kannesta paljastuu jo paljon kirjasta itsessään ja se herättää lukijan mielenkiinnon. Kansi onnistuu esittelemään ketä lukija tulee kirjaa lukiessaan seuraamaan. Kannessa oleva kirja kuvaa kirjaa, joka on tärkeä osa kirjan tapahtumia. Kirjan kansi kuvaa tilannetta, jossa lapset ylittävät jokea.    

Kirja sijoittuu 2.9-5.9. välille vuonna 1827. Jokaiselle päivälle on oma sivunsa, jossa kerrotaan päivä ja päivän tulevia tapahtumia. Nämä pienet tekstit eivät pilaa lukukokemusta vaan ennemminkin lisäävät mielenkiintoa siitä, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi.

Kirjan luvut itsessään ovat hyvin lyhyitä. Itse mielelläni luen aina luvun loppuun ennen kuin lopetan kirjan lukemisen. Lyhyet luvut sopivat minun lukutapaani hyvin ja tekivät kirjan lukemisesta helppoa. 

Kirjassa esiintyy sekä todellisuutta että fiktiota. Kirjan päähenkilöt ovat kaikki fiktiivisiä. Kirjassa esiintyvä kirkon alla kulkeva salakäytävä on kirjailijan mukaan vain huhupuhetta. Lapset myös käyttävät tähän salakäytävään päästäkseen räjähdettä, joka keksittiin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.

Moniulotteisia henkilöhahmoja

Kirjan päähenkilöitä ovat Peter, hänen siskonsa Hulda ja heidän ystävänsä Jaakko. Myöhemmin heidän seuraansa liittyy myös Rapu niminen koira. Hahmot ovat kaikki toisistaan erottuvia ja heidän mielenkiinnon kohteensa kehittyvät kirjan aikana. 

Peter on rahasta välittävä, kekseliäs ja vitsikäs. Jaakko on köyhästä perheestä ja haaveilee opiskelusta ja yliopistoon pääsystä. Hulda on välittävä henkilö, jonka oma mielenkiinto opiskelua kohtaan muovautuu mielenkiinnoksi lääketiedettä kohtaan.

Jokainen lapsi tuo oman näkökulman sen ajan elämään. Peter on etuoikeutetussa asemassa siskoaan ja ystäväänsä kohtaan mutta ei välitä opiskelusta. Jaakko tulee köyhästä perheestä eikä perhetilanteensa takia aina edes välttämättä pääse kouluun. Hulda ei pääse kouluun sukupuolensa takia. Jokainen lapsi on myös tärkeä osa tiimiä. Kukaan heistä ei jää sivuosaan vaan kaikki osallistuvat omalla tavallaan ongelmien ratkaisuun. Lipasti onnistuu tekemään kaikista hahmoista tärkeitä osia tarinalle. Tarina ei pystyisi etenemään ilman heitä. 

Muita tärkeitä sivuhenkilöitä ovat professori, mamselli, Kierosilmä-Kalle ja Jaakon isä. Professori on tärkeä osa Jaakon elämää ja saa lapset etsimään arvokasta kirjaa. Jaakon isä on osa Jaakon hahmon kehittymistä. Mamselli on tärkeä taas Huldan kehitykselle kirjassa. 

Kierosilmä-Kalle on kirjan antagonisti. Hän on ilkeä, itsekäs, varas ja kirjan loppupuolella jopa vaarallinen. Hän esiintyy monta kertaa tarinan aikana ja aiheuttaa konflikteja, joita lasten pitää ratkaista. Kalle ei ole itsessään niinkään mielenkiintoinen mutta toimii hyvin roolissaan lasten vastustajana.

Sivuhenkilöt toimivat hyvin rooleissaan ja ovat tunnistettavia käytöksessään ja ajatuksissaan samalla tavalla kuin päähenkilöt. He siis tuntuvat oikeilta ihmisiltä, jotka elävät päähenkilöistä riippumatta.

Seikkailu tulen valloittamassa Turussa

Kirja kertoo lasten seikkailuista tulen valloittamassa Turussa. Jokainen pieni seikkailu sulautuu hyvin yhteen eikä mikään niistä tunnu turhalta. Kirja osaa luoda jännitystä. Vaikka lukija tietää lasten selviytyvän tilanteista, tilanteet onnistuvat silti olemaan yllättäviä ja kekseliäitä. 

Kirja ei myöskään petä palon karumpien puolten esittämisessä. Kirjassa näytetään ihmisten kuolevan, mikä luo lasten tilanteesta vaarallisemman tunnelman. Osasta kaupungin asukkaista on tullut myös hulluja palon myötä, mikä tekee kaupungin ja sen asukkaiden kohtalosta vielä karumman. 

Kirjaa on kuitenkin hauska lukea. Lasten touhut miellyttävät ja tuovat hymyn huulille. Lapset pystyvät iloitsemaan ja hengähtämään tarinan aikana ja tämä antaa lukijallekin tilaa hengittää. Kirja ei välttämättä saa nauramaan mutta tuo lukijalle hyvän mielen.  

Itse olen tyytyväinen kirjan tarinaan ja henkilöihin. Lukisin mielelläni myös seuraavan osan Rauniokaupungin lapset, koska Lipasti onnistui tekemään päähenkilöistään mukavia ja mielenkiintoisia. Haluan tietää, miten heidän elämänsä jatkuvat nyt palon jälkeen. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat lukea jotain hauskaa ja jännittävää.