Löytämisen arvoinen lukukokemus

Andre Aciman – Etsi minut, Tammi 2020 (suom. Antero Tiittula)

Elion ja Oliverin roihuavasta romanssista kertova teos Kutsu minua nimelläsi julkaistiin alkuperäiskielellään jo 2007, mutta sai todella tulta alleen 2017 tehdyn elokuva-adaptaation jälkeen. Etsi minut tuo viimein jatkoa tälle tarinalle.

Aciman tarjoaa jatko-osan lukijoille sitä mitä he haluavat: lisää Oliveria ja lisää Eliota. Samalla hän kuitenkin haastaa odotukset siitä, millainen jatko-osan kuuluu olla keskittymällä suurimman osan kirjasta hahmoon, joka oli vain sivuhahmo ensimmäisessä kirjassa, Elion isään Samueliin. Tämä nostaa myös mielenkiintoisesti ajan teeman esille, sillä kun aika kuluu eteenpäin, se koskee ihan jokaista – ei ainoastaan päähenkilöitä.

Myös tapa, jolla Aciman on rakentanut teoksensa tutkii ajan kulumista. Teos on jaettu neljään osaan, joista jokainen on edellistä lyhyempi. Tarinaan syntyy kiihtyvä rytmi ja ajassa liikutaankin harppauksin teoksen sisällä. Sen aikana kertojanäkökulmat ja maantieteelliset sijainnit vaihtuvat, mikä tarjoaa lukijalle sisäänpääsyn sekä eri hahmojen mielenmaisemiin että Italiaan, Ranskaan ja New Hampshireen.

Tapansa mukaan Aciman kirjoittaa erittäin älyllisesti täyttäen sivut viittauksilla filosofiaan, filologiaan ja musiikin terminologiaan, mikä toimii tässä tapauksessa kaksiteräisenä miekkana: viittaukset kyllä tukevat tarinan maailmaa ja voivat myös tuottaa lukijalle paljon iloa, mutta toisaalta niiden runsas määrä ja vieraus voivat yhtä lailla tehdä lukukokemuksesta tahmean.

Acimanin mestarillinen kirjoitustyyli on kuitenkin ehdottomasti hänen vahvuutensa. Kuten edeltäjänsä, Etsi minut on täynnä upeaa visuaalista kuvausta ja tunnelmaa, joka huokuu riveiltä ja rivien välistä. Aciman onnistuu taidokkaasti vangitsemaan sekä pienet että suuret hetket, ja ennen kaikkea, suuret rakkaudet.