Luomiskertomus

C.S. Lewis: Taikurin Sisarenpoika, Otavava 2015  (suomentanut Kaarina Helakisa) on  Narnian tarinoiden -kokoelman ensimmäinen kirja, joka on julkaistu Velhon ja Leijonan jälkeen. Kirja palaa aikaan ennen Narnian syntyä ja vastaa tarinan takana piileviin kysymyksiin. Mistä kaikki on oikein saanut alkunsa?

Kirjan kaksi päähenkilöä Digory ja Polly ovat ystävyksiä, jotka päättävät lähteä seikkailulle katunsa talojen yhteiselle avoimelle vintille, joka johtaakin heidät suoraan professorin kiellettyyn työhuoneeseen. Jälleen kerran pienten lasten vilpitön uteliaisuus ja puhdas seikkailunhalu kannattelevat Lewisin tarinaa. Voin kertoa, että tarinassa esiintyy tämän jälkeen muun muassa ilkeä noita nimeltä Jadis, paljon pieniä lampia, puhuva hevonen, joka sai myös siivet selkäänsä, epäröintiä sekä lujaa ystävyyttä.

C.S. Lewisin tarinan voi hyvin rinnastaa tulkinnaksi Raamatun luomiskertomuksesta, jossa Jumala luo maailman samoin kuin kirjassa Aslan-leijona laulaa ja karjuu elämää ympärilleen. Pidän kirjasta hyvin paljon, mutta mielestäni se ei silti vedä vertoja Velholle ja Leijonalle, joka herätti Narnian eloon aivan toisella tapaa. Nämä kaksi teosta tarvitsevat toisiaan toimiakseen. Tämä kyseinen kirja on loistava täydennys tarinan tyhjiin kohtiin ja vastaus kaikkiin vastaamattomiin kysymyksiin. Mistä Velho tuli Narniaan, ja kuka hän oikein on? Miten ihmisten maailmasta on mahdollista päästä Narniaan, täysin toiseen aikaan täynnä sormenpäissä kihelmöivää taikaa? Kuinka Narnia on ilmestynyt vai onko se aina vain ollut olemassa kenenkään siitä tietämättä?

En ole itse lukenut kirjoja niiden julkaisujärjestyksessä, vaan kromaattisessa aikajärjestyksessä, johon ne asetettiin kaikki kirjat sisältävään suureen kokoelmaan. Kirja on kirjoitettu prologiksi Velholle ja Leijonalle, mutta mielestäni sillä ei ole väliä, että kumman päättää lukea ensiksi, sillä molemmissa tapauksissa saa hienon lukukokemuksen, vain hieman toisistaan eroavan. Sen lisäksi, että luin Taikurin Sisarenpojan kuuntelin sen myös BookBeatista englanniksi. Vaikka rakastankin kovasti fyysisiä kovakantisia kirjoja, välillä on kiva koittaa jotain uutta.

Itselleni kirjan arvoa lisää huomattavasti se, että minulle on luettu sitä jo lapsena, ja hieman vanhempana sain kirjakokoelman isältäni omaksi. On hauska huomata, kuinka sama tarina uppoaa edelleen kymmenen vuotta myöhemmin. Mielestäni se kertoo tästä kyseisestä teoksesta paljon enemmän kuin viisisivuinen arvio.