Tietokirjallisuus mielletään yleensä tylsäksi ja kuivaksi lukemiseksi. Näin myös itse ajattelin nuorempana, mutta toisaalta se voi johtua myös lukemistani teoksista, jotka eivät vain auenneet juuri minulle. Onneksi nykyään on myös nuorille suunnattuja tietokirjoja! Nuorille suunnatut tietokirjat ovat olleet oman kokemukseni mukaan paljon kevyempää luettavaa ja myös mieluisaa. Faktat eivät ole niin pitkästi jaariteltuja ja ne on selitetty yksinkertaisesti. Lähdin taltuttamaan länsimaisen kirjallisuuden klassikkoja. Maria Laakson Taltuta klassikko! – goes länsimainen kirjallisuus (Tammi, 2021) on nuorille suunnattu tietokirja, joka taltuttaa tarkasti valikoituja klassikoita ja esittelee ne humoristisesti.
Oma lukuprosessini on varmasti muista poikkeava. Maria Laakso on opettajani Tampereen yliopistossa, joten teille ei tule varmaan yllätyksenä, että kirjallisuuden opiskelijana olen “joutunut” taltuttamaan lähes kaikki teoksessa esiintyvät klassikot kevään kursseilla. Kertaus on opintojen äiti! Jotta nämä klassikot eivät varmasti unohdu, on siis aivan mainio idea lukea tietokirja kesälomalla teoksista, joiden kanssa olen viettänyt koko alkuvuoden.
Teoksessa klassikot taltutetaan länsimaisen kirjallisuuden periodien avulla, jotka on laitettu kronologiseen järjestykseen. Taltuttaminen alkaa antiikista, mutta hyvät lukijat, muistakaa, ettei kirjallisuus “ala” oikeasti siitä (kirjallisuuttahan on ollut yhtä kauan kuin ihmisiäkin). Kuten Maria itse toteaa: “laatimaani listaan voisi myös lisätä monenlaisia periodeja ja suuntauksia, jotka olen tästä surutta nitistänyt.” Teos kuitenkin kattaa nuorelle olennaisimmat aikakaudet, joiden avulla hahmottuvat kirjallisuuden muodon, sisällön ja käsityksen muutokset antiikista postmodernismiin ja nykykirjallisuuteen asti.
Teoksessa käsitellään yhteensä kuusitoista teosta. Teokset ovat kutakuinkin kyseisen periodin tunnetuimpia teoksia. Vaikka ei olisi lukenutkaan elämänsä aikana klassikoita, näihin teoksiin olet varmasti törmännyt, edes nimeltä. Teoksessa kerrotaan taltutettavan klassikon juoni (spoiler alert!), ja se sisältää sisällön yleistä tulkitsemista sekä hieman pähkäilyä historiasta ja teoksen asemasta. Maria ei jätä myöskään nälkäisiä lukijoita tyhjin käsin, sillä jokaisen periodin lopuksi hän vinkkaa vielä lisää luettavaa niille, jotka kiinnostuivat lukemaan lisää.
Ehdottomasti teoksen paras puoli on Marian kieli. Hän on selvästi ottanut nuoret kohderyhmäkseen ja puhuu klassikoista erittäin hauskasti. Pakko myöntää, että itse en nauranut muutamaa klassikkoa lukiessani – päinvastoin (opettajat, älkää lukeko tätä). Muutaman teoksen kanssa olen saanut tapella, sillä ne eivät vain uponneet. Marian tulkinnat ja humoristisuus jättävät kuitenkin hyvän mielen pohjalle. Teosta lukiessa tuntui muutenkin, että keskustelisin Marian kanssa teoksesta, joka auttaa ymmärtämään lukemaani toisen näkökulmasta.
“Keihäänsheikkaajamme tuotannosta on vaikeaa valita yhtä parasta, sillä hänen näytelmänsä tuntevat kaikki. Tai ainakin kaikki luulevat tuntevansa ne. Tai ainakin väittävät tuntevansa. Älköön yksikään itseään kunnioittava klassikontaltuttaja koskaan tunnustako, että jaa Shakespearesta – never höörd, vaikka joku yli-innokas äikänope penäisi tunnustusta työntämällä neuloja kynsien alle. Shakespeare nyt vaan on länkkärinäytelmäkirjallisuushistorian kovin. Piste.”
Koska teos ei sisällä mitään juonta, voi sitä selailla miten huvittaa. Itse ehdottaisin lukemaan osuuksia sitä mukaan, kun on saanut klassikot luettua, sillä kuten mainitsin, se avaa uusia näkökulmia lukemalleen. Tulevana opettajana kadun jo kirjoittamaani, mutta teoksen voi lukea myös kannesta kanteen ja oppia kaiken tarvitseman tiedon kuudestatoista klassikosta, koskaan tarttumatta itse teoksiin, sillä Maria kertoo teosten juonet tarpeeksi yksityiskohtaisesti, jotta voit väittää lukeneesi ne. Suosittelen kyllä lukemaan klassikotkin, jotta saat kaiken irti tästä hervottoman hauskasta klassikko-oppaasta!
Kirjoittaja on Lukufiiliksen toimitussihteeri ja Tampereen yliopiston kirjallisuustieteiden opiskelija.