Miellyttävä sekoitus scifiä ja julkisuuden tuomia paineita
Hank Green: Ihan mieletön juttu (suom. Kaisa Kattelus), Tammi 2019
John Greenin veljen, youtubettaja Hank Greenin esikoisromaani Ihan mieletön juttu, on miellyttävä sekoitus scifiä ja julkisuuden tuomia paineita. Kirjassa nuori taidealan opiskelija April törmää aamuyöllä matkallaan kotiin suureen patsaaseen. Hetken mielijohteesta hän päättää soittaa ystävänsä Andyn paikalle videon kuvaamista varten. Hauskaksi tarkoitettu video lähtee leviämään netissä kuin kulovalkea. Pian käy ilmi, että samanlaisia jättejä on ilmestynyt muihinkin maapallon suurkaupunkeihin. Aprilin patsaasta käyttämä nimitys Carl on nyt virallinen nimitys kaikille patsaille ja haastattelupyyntöjä satelee jokaiselta kanavalta. Yhdessä yössä Aprilista on tullut maailmanluokan julkkis ja Carlien kasvot.
Kysymykset mistä ja miksi Carlit ovat tulleet maapallolle täyttävät ihmisten mielet. Andy ja April päättävätkin ottaa tehtäväkseen selvittää mysteeri – pienellä avustuksella tietenkin. Julkisuus ja maailman suurimman mysteerin ratkaiseminen eivät kuitenkaan ole helppoa laisinkaan. Niin naisen omat arvot, ihmissuhteet, turvallisuus ja identiteettikin saavat kärsiä valtavan kuuluisuuden johdosta. Omia mielipiteitään ei saa enää laukoa yhtä vapaasti, suhde on-off tyttöystävään Mayaan päättyy, on hankittava oma assistentti ja paljon muuta.
Pidin eniten kirjan henkilöhahmoista sekä kirjoitustavasta. Mielestäni twiittien ja muiden viestien lisäämisellä kirjaan sain lukukokemuksesta paljon enemmän irti. Kirjoitusasu myös paransi kirjan osittain huonoa miljöön kuvailua, jota itse kaipaisin. Hahmot olivat yhtäaikaisesti kovin rakastettavia ja raivostuttavia. Etenkin kirjan päähenkilö April oli hyvin inhimillinen: hänet oli helppo kuvitella oikeaksi ihmiseksi kaikkine vikoineen. Joidenkin hahmojen luonteesta ja tavoista olisin tahtonut kuulla enemmän. Tästä hyvänä esimerkkinä on Maya, josta olisin tahtonut kuulla enemmän. Kirja oli kuitenkin kirjoitettu Aprilin näkökulmasta, mikä varmasti vaikuttaa asiaan.
Lukukokemuksena antaisin kirjalle ehkä kahdeksikon. Alku oli vahva ja tunteiden kuvailu mahtavaa, mutta loppua kohden kirja eteni liian nopeaan. Tuli sellainen olo, kuin kirjailijalla olisi tullut kiire eikä kunnon loppuratkaisun kirjoitukselle olisi jäänyt aikaa. Esikoisteokseksi kirja on tasokas. Näkisin myös mahdollisuuden jatko-osalle, sillä tuntuu, kuin vasta puolet tarinasta olisi kerrottu. Suosittelisin kirjaa kaikille scifin ystäville, jotka kaipaavat lukukokemuksiinsa jotain uutta. Itse jään todella odottamaan Hank Greeniltä lisää romaaneja, niin jatko-osaa kuin myös jotain aivan uuttakin.