Kirja-arviot
14.9.2017
|
Johanna Valjakka

Milk and Honey

Rupi Kaur, 2015
Ei ole vielä suomennettu

Milk and Honey on neljään osaan jakautuva runokokoelma (the hurting, the loving, the breaking ja the healing). Jokaisella osalla on jotain uutta tarjottavaa – uusia tapoja koskettaa, voimaannuttaa ja tarjota jotain, johon samaistua.

Ensimmäinen osa, the hurting, maalaa alistamisen, hyväksikäytön ja luottamusongelmat lukijan silmien eteen raa’alla ja todellisella tavalla. Osionsa nimen mukaisesti tunnemme runoilijan vuosien jälkeen viipyvän kivun ja tuskan sivujen läpi.

Teksti ja siitä välittyvä tunne on niin aitoa, että hämmästelin, miten runous voi koskettaa minua näin paljon. Myös runojen järjestyksellä on merkitystä, koska jokainen runo avaa enemmän hänen elämästään, ja sitä ymmärtää paremmin luettua aiemmat runot.

“he guts her
with his fingers
like he’s scraping
the inside of a
cantaloupe clean”

(sivu 31)

Toinen osa, the loving, antaa meille jotain kevyempää ja pehmeämpää. Se toimii hyvin, koska järkytys edellisen osan väkivaltaisuudesta jää elämään. Toinen osio ikään kuin viestii, että mistä tahansa voi selvitä. Elämässä on valoa pimeyden jälkeen.

Kaurin rakkausrunot ovat vuoroin herkkiä ja vuoroin intohimoisia, ja ne käsittelevät erilaisia rakkauksia, unohtamatta esimerkiksi äidinrakkautta. Ne luonnehtivat tärkeällä tavalla siitä, mistä hyvä ja terve parisuhde muodostuu, jättäen myös lukijalle muutaman ohjenuoran.

“i do not want to have you
to fill the empty parts of me
i want to be full on my own
i want to be so complete
i could light the whole city
and then
i want to have you
cause the two of us combined
could set it on fire”

(sivu 59)

Kolmas osio, the breaking, palaa kipuun ja sen käsittelyyn. Tämä osio tuo nimelleen kunniaa, koska sydämeni särkyi sitä lukiessa. Se tarjoaa paljon tunneskaalaa ja ajatuksia, mihin jokainen parisuhteessa epäluuloja, hankaluuksia tai eroja kokenut voi samaistua.
Kaur tietää selvästi paljon erilaisten parisuhteiden luonteesta ja kirjoittaa taitavasti niistä vaikutuksista, mitä niillä voi olla esimerkiksi ihmisen itsetuntoon.

“i didn’t leave because
i stopped loving you
i left because the longer
i stayed the less
i loved myself”

(sivu 95)

“neither of us is happy
but neither of us wants to leave
so we keep breaking each other
and calling it love”

(sivu 122)

Viimeinen osa, the healing, on erittäin merkittävä. Se opettaa lukijaa toipumaan ja muistuttaa toivosta. Jopa hyväksikäytön ja suuren määrän sydänsurua jälkeen Kaur löytää sanat kertomaan voimaannuttavaa sanomaa itsenäisyydestä, naiseudesta ja henkisen tasapainon löytämisestä.

“the next time
he points out the
hair on your legs is
growing back remind
that boy your body
is not his home
he is a guest
warn him to
never outstep
his welcome
again”

(sivu 165)

Milk and Honey on varmaan paras runokokoelma, jonka olen lukenut. En ihmettele lainkaan, että se on ensimmäinen New York Timesin bestseller-listalla. Rupi Kaur onnistuu kokoelmassaan jakamaan traumansa ja rakkautensa, opettamaan aidosta naisellisuudesta ja parantumisesta. Olen varma, että tulen palaamaan hänen tekstiensä pariin vielä monta kertaa elämäni aikana, siten, että oma kappaleeni kuluu puhki.

← Takaisin
seuraa meitä