Millaista on pohjalla?
Emma Sofianna Söderholmin esikoisromaani Edes hetken elossa (Otava 2020), kertoo riipaisevan tarinan nuoren naisen kokemuksista huumehelvetissä. Kirja kuvaa rajusti ja yksityiskohtia siloittelematta siitä, mitä riippuvuus saa ihmisessä aikaan. Edes hetken elossa ei kuitenkaan mässäile pelkällä rappiolla, vaan pureutuu pintaa syvemmälle taustoittaen hurjan tarinan. Teos on karu kuvaus siitä, millaista pohjalla on, mutta onnistuu samalla olemaan kantaaottava teos, joka avaa lukijan silmät suuremmille ongelmille.
Elsin lukio on loppusuoralla. Abivuosi on alkanut ja kirjoitukset häämöttävät edessä. Elsi opiskelee minkä ehtii, mutta huoli huumeisiin repsahtaneesta isoveljestä ei anna rauhaa. Kotonakin on ongelmia: äiti on lähtenyt toteuttamaan unelmiaan toiselle puolelle maailmaa ja isän on vallannut pimeys, joka ei lähde kulumallakaan. Elsin tähänastinen elämä on ollut enimmäkseen taistelemista, ainoat hyvät muistot ovat isoveljen kanssa, joka nyt loistaa poissaolollaan. Kaikki vain käskevät Elsin ottaa rennommin. Ottaa iisisti, niin kyllä se siitä sitten.
Sitten Elsin eteen ilmestyy Kalle ja hänen mukana kama. Ei se nyt niin kamalaa olisi, Kallekin polttaa pilveä kuin tupakkaa. Ja voisin vihdoin ymmärtää isoveljeäkin. Tästä alkaa hurja alamäki, joka peittää kaiken muun alleen: itsetunnon, ystävyyssuhteet, kirjoitukset ja tulevaisuuden.
Ei vain tarina päihteistä
Parasta kirjassa on ehdottomasti se, miten Elsin ongelmille annetaan selitys. Kirja ei vain kerro tarinaa tytöstä, joka tylsistyneenä päättää aloittaa käyttämään päihteitä. Ei, kirja avaa monia osasyitä Elsin käytökselle: mielenterveysongelmia, ulkopuolisuutta, kotiongelmia, riittämättömyyttä… Kirjassa käsitellään paljon teemoja, jotka ovat monille arkipäivää. Tarinan idea piileekin siinä, ettei Elsi ole mikään yksittäistapaus tai poikkeuksellinen. Elsi on tavallinen teinityttö. Hän voisi olla kuka tahansa, kenen tahansa lapsi tai ystävä. Kukaan ei vain osannut auttaa häntä ajoissa.
“Raja menee tasan keskeltä. On vain kaksi puolta. Kyllä. Ei. Kirkas. Pimeä. Elämä. Kuolema. Pilville olen prinsessa, itsetuholle olen kuningatar.”
Mitä pidemmälle kirja etenee, sitä raskaampaa sen lukemisesta tulee. Kirjaa lukiessa minun teki monessa kohdassa fyysisesti pahaa: jotkut kohdat olivat todella raakoja. Toisaalta on hyvä asia, että kirja saa lukijassaan aikaan tunteita, mutta tämän kirjan kohdalla se tuntui välillä liian paljolta. Kirjassa on paljon kohtia, missä vahingoitetaan itseään erilaisilla tavoilla. Ne on kuvattu äärimmäisen yksityiskohtaisesti ja taitavasti.
Ihmisille, jotka kärsivät itsetuhoisuudesta tietyt kohdat voivat olla äärimmäisen triggeröiviä. Tämän takia kirja ei välttämättä sovi kaikille.
Jos mielenterveys-asiat mietityttävät tai haluat puhua jonkun kanssa, ota yhteyttä: