– Nuorten verkkolehti kirjoista ja lukemisesta –
Kirja-arviot
6.2.2020
|
Helmi Heikkilä, 13v.

Minkälainen on K-15. Lupauksia?

Jyri Paretskoi: K-15. Lupauksia, Otava 2019

Kirjan nimi heti alkuun kertoo jo jonkin verran asioita, kuten minkätyyppinen kirjan tarina on ja minkälainen aihe siinä on. Siitä voi päätellä, että tarinassa on jonkinlaista teini- ja perhedraamaa nimeen K-15 viitaten. Koko kirjan pituus on hyvä (tasan 100 sivua). Yllättävin asia oli kuitenkin, että näinkin hyvän tarinan pystyi kertomaan, vaikka kirja olikin aika lyhyt.

Päähahmona on Roni. Niko, Sara, Juke, Veeti, Jani, Pekka ja Marko ovat sivuhenkilöitä. Tarinassa mainitaan muitakin, kuten opettajia ja Ronin äiti. Ronin perheeseen kuuluvat Veeti ja Jani. Pekka on Nikon isä ja Marko Juken. Kaikki he ovat menossa mökille pitämään äijien iltaa, ja asiat kääntyvätkin negatiiviseen suuntaan, kun Juke, Ronin kiusaaja, ilmestyykin paikalle isänsä kanssa. Enempää siitä en aiokaan kertoa. Hahmoista voi tykätä, mutta itselläni ei juurikaan ole teoksessa lempihahmoa.

Juoni teoksessa on mielestäni hyvä. Kirja kertoo siitä, kuinka asiat eivät olekaan niin pahoja miltä näyttävät. Tarina onnistuu muuttamaan mielipiteitä, ja siinä on iloisempi loppu. Se sopii tämäntapaiseen kirjaan. Tunnetiloja pystyy ajattelemaan tarinaa luettaessa, ja tapahtumapaikkoja myös. Tapahtumapaikkoina toimivat koulu ja kesämökki. Mielestäni tarina on hyvä, jos se sisältää hyviä kuvailuja. Tässä tarinassa kuvailut eivät ole parhaimpia, mutta ne pystyvät antamaan mukavasti ainesta mielikuvitukselle, esim. tapahtumapaikoista. Mielestäni hahmoja olisi voinut kuvailla enemmän, vaikka toisaalta henkilöiden ulkonäköjen itse keksiminenkin on kivaa.

Mitä kaiken kaikkiaan ajattelen kirjasta? Se oli hyvää, rentoa ja joissain kohdin hauskaa luettavaa. Tarinaa pystyi ymmärtämään ja teksti oli selkeä. Se on uskottava ja tunteitakin herättävä. Tykkäsin siitä faktasta, että kirjan pituus ei juurikaan vaikuttanut itse tarinan pituuteen. Huumori on ihan hyvää, ja se toimi ainakin minulle. Huumori on nimittäin monessa kohtaa lapsellista, mutta itseäni se ei haitannut. Koska kirja oli hyvä, suosittelen muitakin nuoria lukemaan sen. Jos et pidä pitkistä kirjoista, tämä on juuri sopiva!

 

← Takaisin

seuraa meitä