Mitä ihminen lopulta kestää?
Sally Rooneyn Intermezzo (suom. Cristina Sandu, Otava 2024) on saanut suurta huomiota sosiaalisessa mediassa, ja näin kirjasta jo paljon sisältöä, kehuja ja odotuksia, jo ennen kuin pääsin lukemaan teosta. Odotukseni kirjalle olivat luonnollisesti korkeat, koska arvosteluissa teosta kehuttiin maasta taivaaseen. Kirja kertoo veljeksistä Ivanista ja Peteristä, jotka toipuvat isänsä kuolemasta.
Kirjan kieli on vahvasti kuvailevaa ja sen kerrontatyyli on ajatusvirtamaista. Kirjan sanat ja lauseet liukuvat koko ajan eteenpäin, tehden lukemisesta kaunista, mutta hieman raskasta. Kirjassa käydään samoja tilanteita pitkän aikaa läpi, koska tilanteita kuvataan ja pohditaan paljon. Toisaalta, kerronta antaa hahmoista toisenlaisen kuvan, sillä heti kirjan alussa selviää, kuinka vanhempi veljes, eli kolmekymppinen Peter, kokee häpeää tekemisistään. Peter on suhteessa itseään huomattavasti nuoremman tytön, Naomin kanssa ja vaikka rakastaakin tyttöä, kokee hän silti negatiivisia tunteita suhteestaan. Peterin vanha rakkaus Sylvia on hänen elämässään läsnä, ja Peterin tunteet elävät kahden naisen välillä.
Ivan on veljeksistä ujompi shakkimestari. Ivanin näkökulmasta kerrotuissa luvuissa hänestä syntyy epävarma kuva, sillä hän pohtii elämänsä jokaista tekoaan shakkisiirtoina. Ivan tapaa itseään vanhemman Margaretin ja aloittaa suhteen tämän kanssa. Ivan on sosiaalisesti kömpelö ja hänen suhteensa Margaretiin tasapainottaa hänen jännittynyttä suhdetta veljeensä Peteriin. Kirja upouttuu syvälle veljesten väleihin ja elämään, sekä kuvaa elämän epävarmuutta ja kauneutta. Kirja sijoittuu nyky-Dubliniin, joten kirjasta on nähtävissä ajankohtaisia teemoja. Ivanin ja Peterin suhde on yksi kirjan päällimmäisistä teemoista ja se, kuinka veljekset vaikuttavat olevan täysiä vastakohtia toisistaan.
Aloittaessani lukemaan kirjaa odotukseni olivat korkeat. Kuitenkin jouduin hieman pettymään. Kirja oli mielestäni hyvä, mutta odotukseni eivät vastanneet lukukokemustani. Kirja keskittyy vahvasti ihmissuhteisiin ja niiden tulkitsemiseen. Rooney kirjoittaa ihmissuhteista vahvasti, kuvaten niiden merkitystä ihmiselle. Mielipiteeni kirjasta pohjautuu varmasti vahvasti siihen, että en ole aiemmin lukenut Rooneyn kirjoja, joten hänen tyylinsä oli minulle vieras. Huomasin myös, että hänen kirjoitustyylinsä ei toiminut juuri minulle, mutta uskon sen toimivan jollekin toiselle paremmin.
Suosittelen kirjaa ennen kaikkea lukijalle, joka on lukenut paljon. Lukijan kypsyydellä on väliä, eikä Intermezzo toimi kaikista nuorimmille lukijoille, koska se käsittelee teemoja elämästä, joita kaikkien nuorimpien on vaikeaa ymmärtää. Vaikka jouduinkin pettymään Intermezzon kohdalla, olen vahvasti sitä mieltä, että olin itse ongelma, eikä itse kirja. Kirja sanoitti kauniisti erilaisia teemoja ja tutki parisuhteita ja ihmissuhteita syvällisesti. Itse en tykkää yhtä pohtivista ja syvällisistä kirjoista, joten kirjan lukeminen tuntui välillä puuduttavalta. Jos kuitenkin pidät kirjoista, joissa mennään vahvasti pintaa syvemmälle, tai voit samaistua kirjan teemoihin, suosittelen sen lukemista. Saatan kokeilla kirjan lukemista myöhemmin uudestaan.