Mitä tapahtuu, kun varoitusmerkit sivuuttaa?

Holly Bournen Syitä itkeä julkisesti (Gummerus, 2020) kertoo 16-vuotiaasta Ameliesta. Hän aloittaa uudessa koulussa, sillä perheen pitää muuttaa isän töiden perässä. Tämä on Amelielle haastavaa, sillä hän on ujo ja herkkä tyttö. Taakse jäävät poikaystävä sekä rakkaat ystävät. Uudessa koulussa Amelien musiikinopettaja huomaa tämän musikaalisen lahjakkuuden. Koulun lahjakkuuskilpailu kiehtoo Amelieta kovasti, sillä onhan hän kirjoittanut lauluja pöytälaatikkoonsa niin kauan kuin hän muistaa.  

Rakkauden ei kuulu sattua 

Amelien esitys lahjakkuuskilpailussa hurmaa lähes kaikki – jopa paikallisen bändin solistin, Reeseen. Suloinen bändäri vie Amelien mennessään: hän unohtaa entisen poikaystävänsä, ja tälle lausutut lupaukset. Amelien oli tarkoitus tavata tämä kahden vuoden päästä Manchesterin yliopistossa, jolloin he jatkaisivat rakkaustarinaansa. Yhtäkkiä Amelien elämä pyörii laulamisen ja Reeseen ympärillä. Ystävät varoittavat Amelieta Reeseestä, mutta Amelie ei lotkauta korviaan. Reesee saa kuitenkin ennen pitkää Amelien huomaamaan, että tämä käyttäytyy oudosti. Entisen poikaystävän, Alfien kanssa oli turvallista ja tasapainoista, mutta Reesee saa Amelien ajoittain menettämään järkensä, sydämen hakkaamaan villisti, jopa niin että sattuu. Kuuluuko rakkauden sattua?  

Amelien ja Reeseen suhde päätyy eroon. Amelie on hyvin rikki parisuhteen myötä. Kirjan nykyhetkessä Amelie kiertää paikkoja, joissa hän on itkenyt julkisesti. Pariskunnan suhdetta avataan takaumien kautta, etenkin Amelien ja terapeutin keskusteluista. Siellä Amelie käy läpi varoitusmerkkejä, jotka hän oli täysin sivuuttanut. Alkuhuuman jälkeen parisuhde osoittautuukin hyvin toksiseksi. Terapiassa Amelie pohtii, mitä on rakkaus? 

“Ehkä se on jotain aivan muuta. Ehkä se ei ole sitä mitä meille on kerrottu sen olevan. Ehkä se on tylsiä sanoja kuten varmuus ja turvallisuus, lämpö ja kasvu. Ehkä se on lohtua siitä, että tuntee toisen todella hyvin, ja toinen tuntee sinut. Ehkä se on suudelmia, joissa nenät kolahtavat yhteen, mutta sille voi nauraa?”  

Rakkaus ja antirakkaus  

Teos käsittelee kattavasti sitä, mitä rakkauden ei kuuluisi sisältää. Parisuhteeseen ei kuulu väkivalta – ei henkinen, eikä fyysinen. Amelie tajuaa, miten Reesee on käyttänyt narsistisesti valtaansa. Reesee tekee kammottavia tekoja parisuhteen aikana, joita Amelie ei osannut hetkessä ajatella väkivallaksi. Teos on paikoin raskasta luettavaa, mutta hyvin hyödyllistä. Harvoin kirjoitetaan toksisista nuorten parisuhteista – saati siitä miten vakavasti ja pysyvästi ne jättävät jälkensä. Tämä on hyödyllinen oppitunti etenkin nuorille siitä, millaiselta rakkauden kuuluisi tuntua. Toivon, että nuoret avaisivat silmänsä manipuloinnille ja pitäisivät vahvasti omista oikeuksistaan kiinni. Kenenkään ei kuulu olla onnettomassa parisuhteessa, joka vie enemmän kuin antaa.  

“Suren sitä minua, joka olin ennen kuin tapasin sinut. Sitä minua, joka luotti ihmisiin. Sitä minua, joka luotti siihen, että rakkaus on hyvä asia. Sitä minua, jolla oli ystäviä ja elämä ja jota kunnioitettiin siksi että olin uskollinen itselleni. Sitä tyttöä ei enää ole. Sinä tapoit hänet. Alan kasvattaa häntä takaisin, tietenkin, mutta en koskaan enää ole sama.” 

Kritiikin teon on mahdollistanut SARVin myöntämä Kopiosto-apuraha.