Kirja-arviot
25.2.2026
|
Kuura Juntunen, 23 v

Miten valaistua 2020-luvulla?

Vy Tram: Stigma (WSOY 2025)

Vy Tramin esikoisromaani Stigma kertoo jotain meistä 2020-lukulaisista. Romaanin päähenkilö on 23-vuotias suomenvietnamilainen Chi, joka kipuilee sekä opiskelujensa, että ihmissuhteidensa kanssa. Chi on kuitenkin oppinut, että tarpeeksi manifestoimalla voi saavuttaa mitä vain. Hän aloittaa Turun ylioppilaslehdessä harjoittelijana, mutta ahdistus vaikeuttaa keskittymistä töihin. Ahdistus ajaa myös ostamaan netistä rauhoittavia lääkkeitä ja kannabista, joiden avulla Chi pyrkii pärjäämään. Kun hän tapaa sattumalta runotapahtumassa ihmeellisen Zadan, Chi päättää, että uuden elämän alku ei löydykään self-help -kirjallisuudesta, eikä Kaisa-ystävän kanssa lähentymisestä, vaan egon kuolemasta ja ”syvällisemmästä spirituaalisesta tiedosta”.

Chin näkökulma on sekä romaanin suurin vahvuus, että heikkous. Chi on varmasti jokaiselle jollain tavalla samaistuttava hahmo; kuka ei olisi kokenut painetta muuttua paremmaksi ihmiseksi ja suoriutua elämän haasteista täydellisesti? Chin tukeutuminen self-help -kirjoihin, sekä manifestoimiseen myrskyisten teinivuosien jälkeen ovat tuttuja ilmiöitä, ja moni 2000-luvulla kasvanut tunnistaa myös varmasti kohtauksen Chin menneisyydestä, jossa tämä tulee kotiin koulusta ja televisiossa pyörii laihdutusohjelma. Nykyhetkessä internet ylikuormittaa, eikä monesta eri lähteestä löytyvissä apuvinkeissä tunnu olevan mitään järkeä. Chin näkökulmaan on helppo eläytyä, ja ainakin henkilökohtaisesti myötäelin Chin ahdistusta ja epätoivoa lukiessani.

Chin sisäinen puhe muuttuu kuitenkin nopeasti puuduttavaksi. Romaanin ensimmäiset reilu sata sivua tuntuvat toisteisilta ja vasta Zadan rymistellessä Chin elämään kerronta saa potkua. Kerronta on tietysti heijastuma Chin mielenmaisemasta, mutta romaanin ensimmäinen kolmannes vaatii lukijalta vankkaa uskoa siihen, että tarina ei jää pelkästään epätoivossa rypemiseksi. Romaani on mielestäni kuitenkin tarkkanäköinen kuvaus 2020-luvulla elävän nuoren aikuisen mielenmaisemasta. Sen kieli on hieman toisteista, mutta hitaasta aloituksesta huolimatta se onnistuu kertomaan kiinnostavan ja eheän kasvutarinan, jonka päähenkilö tuntuu samaistuttavalta ja todelliselta.

← Takaisin
seuraa meitä