Muistokirjoitus menetetylle lajille
Iida Turpeinen: Elolliset (S&S 2023)
Elolliset on episodiromaani, eli se jakautuu erillisiin, mutta juonen ja teeman kannalta yhtenäisiin osiin. Tässä tapauksessa tapahtumat sijoittuvat kolmelle eri vuosisadalle, ja niissä yhdistävä tekijä on stellerinmerilehmä: suuri, mutta lauhkea sireenieläin, joka metsästettiin sukupuuttoon 30 vuotta sen löytymisen jälkeen. Romaani seuraa lajin matkaa Beringinmereltä Helsingin luonnontieteelliseen museoon, jossa yksi sen harvoista jäljelle jääneistä luurangoista sijaitsee vielä tänäkin päivänä.
Keskeisiä todellisiin henkilöihin perustuvia henkilöhahmoja kirjassa on kuusi ja kaikki heistä ovat omalla tavallaan kiinnostavia. Vaikka en voi tässä heitä kaikkia esitellä yksityiskohtaisesti, heillä on osuutensa romaanin suuremmissa teemoissa. George Wilhelm Steller, jonka mukaan merilehmä nimetään, kamppailee uskonnon opettaman ihmiskeskeisen maailmanjärjestyksen kanssa retkikunnan haaksirikkouduttua autiolle saarelle. Myös nykyaikana jokaiselle tuttu sukupuuton idea on vielä 1700-luvulla kyseenalainen uskonnollisen maailmankuvan takia, eikä Steller osaa kuvitellakaan kuinka hänen löytämänsä laji tulee pian katoamaan ihmisen toimesta.
Naisen asemaa yhteiskunnassa, ja etenkin tieteen parissa kuvataan Alaskan kuvernöörin siskon Constancen, sekä luonnontieteen professorin assistentin Hilda Olsonin hahmojen kautta. Constance on monella tapaa yhteiskunnan marginaaleissa, sillä hän on naimaton ja kärsii ”kaatumataudista” eli epilepsiasta. Saadakseen Constancen pois tieltään kuvernööri määrää hänet hoitamaan luonnontieteellisiä kokoelmia, mutta Constancelle tämä on ilon aihe ja hän päätyy viettämään päiväkausia kokoelmien parissa tyydyttäen tiedonjanoaan. Olsonin tarinassa taas yhdistyvät tiede ja taide, sillä vastoin kaikkia oletuksia hän saa paikan professori von Nordmanin assistenttina luonnontieteellisenä piirtäjänä. Hän onnistuu kasvattamaan mainettaan erinomaisena hämähäkkien jäljentäjänä, ja osoittaa kuinka luonto ja luovuus ovat erottamaton osa toisiaan.
Lukukokemus oli tunteita herättävä. Merilehmän kohtalo herätti surua ja jopa inhoa ihmisen ahneutta kohtaan, mutta Turpeinen kuvaa myös retkikunnan nälkää ja tieteen pyrkimyksiä myötätuntoisesti. Kirja ei ole saarnaava, mutta se saa lukijan todellakin ajattelemaan ihmisen aiheuttamaa luontokatoa ja lajien sukupuuttoa aivan uudella tavalla.
Kirjan tieteellisyys ei tuntunut myöskään ylitsevyöryvältä tai liian monimutkaiselta. Vaikka tiede onkin keskeisessä osassa, kirja tarjoaa siihen ennemminkin eksistentiaalisen näkökulman, pohtien muun muassa ihmisen paikkaa maailmassa. Kohdissa, joissa kerronta taas keskittyy esimerkiksi merilehmän käyttäytymiseen tai evoluution yksityiskohtiin, hahmojen innostus aiheesta on tarttuvaa ja se saa lukijankin ihmettelemään näiden kauneutta. Kirjan luvut ovat suhteellisen lyhyitä, mikä pitääkin lukijan kiinnostuksen yllä aivan loppuun saakka.
Elolliset on ainutlaatuinen ja vaikuttava romaani ihmisen saavutuksista, mutta myös tuhovoimasta. Kieleltään se ei ole vaikealukuinen, mutta raskaita aiheita varten kannattaa varautua, jos on yhtään herkkä niiden suhteen. Silti suosittelisin sitä kaikille, niin nuorille kuin aikuisille, sillä luontokato on hyvin akuutti aihe, joka kaipaa huomiota.