– Nuorten verkkolehti kirjoista ja lukemisesta –
Kirja-arviot
22.5.2020
|
Pulmu Mattila, 17v.

Murha pikajunassa

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus, WSOY 1937 (suom. Leena Karro)

Mestarietsivä Hercule Poirot on matkalla Syyrian Alepposta takaisin Länsi-Eurooppaan. Matkaseurana on monenlaisia ihmisiä venäläisestä ruhtinattaresta italialaiseen kauppiaaseen ja brittiläiseen kotiopettajattareen. Amerikkalainen miljonääri Ratchett kertoo Poirotille hänellä olevan vihamies, joka on uhannut tappaa hänet. Hän pyytää apua Poirotilta, joka kuitenkin kieltäytyy tehtävästä. Kaikki vaikuttaa olevan hyvin, vaikka juna juuttuukin Balkanilla lumikinokseen. Poirot valmistautuu tappamaan aikaa seuraavat päivät. Hän kuitenkin saa pian paljonkin ajateltavaa. Aivan Poirotin naapurihytissä on tapahtunut yöllä murha. Herra Ratchett makaa vuoteessaan kuolleena, rinnassaan kaksitoista tikarinpistoa.

Poirot alkaa selvittää tapahtunutta junan omistaja Herra Boucin ja tohtori Constantinen kanssa. Se osoittautuu erittäin haastavaksi. Löytyneet johtolangat ovat hämmentäviä, ja kaikilla matkalaisilla vaikuttaa olevan pitävä alibi. Lisäksi useampi matkalainen väittää nähneensä henkilöitä, joiden tuntomerkit eivät sovi keneenkään junassa olevaan. Koko tapaus vaikuttaa mahdottomalta toteuttaa, saati sitten ratkaista. Mutta Hercule Poirot ei ole valmis luovuttamaan. Hän joutuu käyttämään kaiken älykkyytensä ja tutkimaan jokaisen yksityiskohdan selvittääkseen tapahtuman. Selviää, että useampi matkustaja on ollut epärehellinen eikä edes murhattu herra Ratchett ole vilpitön.

Pidän dekkareista ja olen lukenut muutaman Agatha Christien kirjan. Ehdoton suosikkini on Kuolema Niilillä (1937). Tykkäsin kovasti myös Idän pikajunan arvoituksesta. Se on mielestäni helposti luettava, sillä koko ajan tapahtuu jotain uutta ja mielenkiinto pysyy yllä koko kirjan ajan. Itse ahmin puolet kirjasta yhden päivän aikana. Romaanin tyyli on melko tyypillinen Christielle; tapahtumat etenevät nopeasti, hahmoista paljastuu jatkuvasti lisää ja jokaisella yksityiskohdalla on merkitystä. Omatkin epäilyni vaihtuivat moneen kertaan lukemisen aikana. Teos on pääasiassa viihteellinen, mutta taustalla se käsittelee syvällisempiäkin teemoja, kuten kostoa, omien tekojen vaikutusta muihin ja rikoksen oikeuttamista. Vaikka kirja on kirjoitettu jo 1930-luvulla, se ei tunnu vanhanaikaiselta. Toki jotkin yksityiskohdat kertovat tapahtumien sijoittuvan aikaan ennen elektroniikkaa, mutta mielestäni se on tyyliltään melko moderni. Mielestäni kiinnostavinta kirjassa ovat hahmot, sillä ne olivat kaikki erilaisia, eri maista kotoisin ja hyvin moniulotteisia. Pidin erittäin paljon myös loppuratkaisusta, sillä rikos oli mielestäni todella nerokas.

Agatha Christie (1890-1976) on tunnetuimpia rikoskirjailijoita ja hänen hahmonsa Hercule Poirot maailman kuuluisimpia salapoliiseja. Christie on kirjoittanut lukuisia romaaneja ja näytelmiä, joista klassikon asemaan on noussut Idän pikajunan arvoituksen lisäksi vuonna 1939 ilmestynyt Eikä yksikään pelastunut. Idän pikajunan pohjalta on tehty kaksi elokuvaa vuosina 1974 ja 2017, sekä jakso Hercule Poirot -televisiosarjaan. Suosittelen vahvasti kirjan lukemista, sillä se on paitsi helposti lähestyttävä ja miellyttävä lukukokemus, hyvä lisä omaan yleissivistykseen.

← Takaisin

seuraa meitä