Mytologiaa, mysteereitä ja ripaus romantiikkaa

Sini Helminen: Maan povessa, Myllylahti 2019

Sini Helmisen romaani Maan povessa on Väkiveriset-sarjan viimeinen osa, joka päättää fantasian ja todellisuuden välillä puikkelehtivan tarinan. Tässä osassa aikaisemmista kirjoista tutut henkilöt palaavat takaisin kuvioihin ja heidän tarinansa kietoutuvat yhteen, kun he lähtevät yhdessä selvittämään kadonneen sinipiika Tuulian olinpaikkaa.

Maan povessa poikkeaa edellisistä osista huomiota herättävästi. Ensinnäkin tarinan kertoja vaihtuu koko ajan vanhojen tuttujen ja uuden henkilön näkökulmien mukaan antaen myös ulkopuolisen näkökulman kunkin päähenkilön persoonaan. Mytologiaa tarinassa on paljon, ja se on kutkuttavan hyvin suunniteltua. Miljöö alinen on mielenkiintoisesti rakennettu eräänlaisen nurinkurisuuden pohjalta ja muistuttaa suomalaisten elämästä vielä 1900-luvulla maanviljelyskulttuurina.

Helminen ei pelkää ottaa kantaa nykyajan ympäristöongelmiin ja jopa muuttuvaan geeniteknologiaan, sillä ensimmäisestä osasta tutut Pinja ja Virve odottavat yhteistä lasta. Myös kirjan hahmot syyllistyvät jonkinnäköisen terroriteon suunnitteluun. Kirjasarjassa ongelmat ovat myös samaistuttavampia, sillä ne sijoittuvat Suomen maaperälle, eikä päähenkilöiden tarvitse olla maailmaa pelastamassa.

Väki-sarja ei ole kaunistellut henkilöidensä tarinoita, vaan yleensä ne ovat saattaneet tuntua melko hurjiltakin kertomuksilta itsensä löytämisestä. Fantasiaolennoilla onkin yleensä paljon hyväksyttävää itsensä kanssa, sillä monesti joidenkin heistä on täytynyt kamppailla sen kanssa, kadottavatko he itsensä yhtyäkseen omaan yhteiskuntaansa. Toisaalta joskus hahmot saattavat jäädä lukijoille kaukaisiksi juurikin synkkien salaisuuksiensa tai yksinäisyytensä takia.

Maan povessa -osan paras asia on hieman mysteeriksi jääneen Tuulian tarinan selviäminen. Vielä aikaisemmissa osissa sinipiika on pysynyt hieman etäisenä ja enemmän muita sarjan hahmoja auttavana hyvänä haltijakummina, mutta nyt tämä kirja painottaa enemmän hänen tunteitaan ja taustojaan sekä yhdistää hänet koko tarinan keskiöön. Hän on myös ehdottomasti sarjan mielenkiintoisin henkilöhahmo, sillä käytökseltään, iältään ja puhetavaltaan hän sopisi nykynuoren muottiin sekä myös vanhaksi mytologiahahmoksi.

Maan povessa tuo yhteen niin aikaisempien osien henkilöt kuin juonenkin, eikä kirjan loppua ole tehty liian helpoksi, vaan se yllättää lukijan. Yhteistyö ja ristiriidat eri väen kanssa tekevät tarinasta moniulotteisemman kuin edeltävät osansa.