”Näistä nuorista kirjailijoista kuullaan vielä”
Kustannus Z on lasten ja nuorten oma kustantamo. Sain luettavakseni kustantamon kaksi upeaa nuorten kirjoittamaa teosta. Nämä teokset ansaitsevat saamansa huomion. Toivon, että sinä, lukija, tarttuisit myös näihin teoksiin.
Kim Myrsky Holopaisen (s. 2002) Ihmiset katsovat toisiaan on jatkosodan aikaiseen Suomeen sijoittuva pienoisromaani. Historian ystävänä tämä aihe on minulle tuttu, joten odotin innolla, miten nuori kirjoittaa sodasta. En ole koskaan lukenut oman sukupolveni kirjoittamia tekstejä aiheesta. Teos mielestäni jopa ylittää muut lukemani sotakirjat, sillä Holopaisen kirjoitustyyli on kaunis, joka erottuu joukosta – ehkä siksi, että tekstin takaa huokuu nuoren kirjoittajan voima.
Teos kertoo kahden sotilaan välisestä suhteesta: suomalaisen ja venäläisen. Suhde on kuitenkin erikoinen, sillä toisilleen viholliset, eivät halua tappaa. Vihollisten välille kasvaa kuitenkin kaunis suhde: heidän välilleen rakentuu kuin hiljaisesta sopimuksesta yhtenäinen liitto.
“Jostain syystä sitkeä keskinäinen epäluulomme hälveni edes jossain määrin, kun lähdimme jatkamaan matkaa. Ehkä se oli yhteinen suunta, joka yhdisti meidät. Tai ehkä yhteistä suuntaa ei oikeasti ole, luulemme vain niin.”
Isoin syy, miksi teos vie mukanaan on sen kaunis luontokuvaus. Lukiessa teosta tuntuu, että olisi itse kokemassa tapahtumia. Yksityiskohtaiset kuvaukset saa mielen laukkaamaan – voi vain sulkea silmät ja nähdä kaiken.
“Kävellessäni katselen latvuston läpi kurkistelevaa aurinkoa, puiden välillä pyrähteleviä pikkulintuja ja varpukasvien seassa pörrääviä kimalaisia. On hiljaista, on rauhallista, on vain metsän ääniä.”
Suosittelen teosta kaikille, etenkin niille, jotka ovat kiinnostuneet ihmisoikeuksista ja sodankäynnin etiikasta. Teos on hyvin kaunis ja herkkä, jonka kruunaa kuvat, jotka herättävät tunteita.
Ajankohtainen novellikokoelma mielenterveyden haasteista
Riina Ahon (s. 2002) Kaikki tiet vie koomaan on novellikokoelma, joka kertoo mielenterveyden haasteista mutta myös nuoruudesta yleensä. Aho kirjoittaa ajankohtaisista asioista, jotka pyörivät varmasti monen nuoren päässä. Kirjoittajana hän on taitava: hän osaa kirjoittaa raskaista asioista kauniisti ja humoristisesti. Novellit tarttuvat tabuihin, joista on hyvä puhua avoimesti lisää.
Vaikka novellikokoelman novellit käsittelevät raskaasti mielenterveysongelmia, on teos helposti lähestyttävä. Sarkastisen kielen ansiosta tunnelma ei ole koko ajan painava ja synkkä. Rehellisen kirjoitustyylin ansiosta teokseen voi myös samaistua. Teosta lukiessa parasta oli se, että seuraava sivu oli iso mysteeri – ei voinut edes arvata, mitä seuraava sivu sisältäisi.
“Syrjäytyminen on muotisana eli mä olen aivan saatanan trendikäs. Saan postia pelkästään Kelalta ja aika usein päätökset ovat kielteisiä. Tänä vuonna en ole saanut näitäkään tukia: isyysraha, eläketuki ja sotilasavustus. En tietenkään olisi edes noin periaatteessa ollut oikeutettu mihinkään noista, mutta tuntuu se silti pahalta, kun joku sanoo ei.”
Ahon ja Holopaisen teokset ovat ehdottomasti lukemisen arvoiset. On ihanaa, että nuoret pääsevät kirjoittamaan, mutta vieläpä uskaltavat tarttua aiheisiin, joista edes kaikkein kokeneimmat eivät puhu. Näillä nuorilla on rohkeutta tarttua vaiennettuihin aiheisiin oikealla otteella, näistä nuorista kuullaan vielä.