Nuori Aleksis -raadin palkintoehdokas Kellopelisydän

Lukufiilis julkaisee yläkoulun Nuori Aleksis -raadin finalistiteosten arvioita. Yläkoulun Nuori Aleksis -projektin tavoitteena on paitsi löytää nuorten omat kirjasuosikit myös innostaa nuoria lukemaan ja keskustelemaan kirjallisuudesta. Nuoret pääsevät raadin kautta myös vaikuttamaan nuortenkirjallisuuden tunnetuksi tekemiseen. Yläkoulun Nuori Aleksis -projekti nostaa lukemisesta ja kirjallisuudesta kiinnostuneet nuoret esiin!

Vehka Kurjenmiekka: Kellopelisydän (Aula & co 2023) oli yläkoulun Nuori Aleksis -raadin palkintoehdokkaana 2024.

”Kirjan maailma on todella kiinnostava. Kirja vei mukaansa hyvin. Oli kiva seurata monien hahmojen näkökulmaa ja pidin hahmoista ja juonesta.” (Aava Hemminki, 14-v.) 

”Kellopelisydän on sellainen lämminhenkinen ja kaunis tarina, joita mielelläni luen, mutta käsittelee myös synkempiä aiheita. Kirjan idea on erittäin mielenkiintoinen. Kertojien määrä tuntui aluksi paljolta, mutta heidät oppi tuntemaan nopeasti. Kirjan maailmassa, Merenkehrässä, on mysteerinen tunnelma, joka tuo mieleeni syksyn. Kellopelimurhaajat ovat kiinnostavia, erityisesti heidän nimensä ja niiden tarinat. Loppuratkaisu kokoaa kaiken kauniisti ja jättää lukijan odottaman seuraavaa osaa innolla.” (Aino Majamaa, 15-v.) 

”Kirjan maailma vie mukanaan, se on omaa luokkaansa. Kellopelisydän on hyvä esimerkki siitä, että yhteiskunta ilman ahtaita sukupuolinormeja on mahdollinen, siitä huolimatta, että kirjan tapahtumat eivät sijoitu olemassa olevaan maailmaan. Hahmot ovat jokainen omanlaisiaan, heitä on ihailtavan laaja kirjo. Pidän paljon kirjailijan tavasta kertoa asioita ja käyttää kieltä. Kirja pisti miettimään, niin kuin hyvän sellaisen kuuluukin. Kirja on kaikessa riipaisevuudessaan sydäntä lämmittävä ja lohduttava.” (Paju Hiukka, 15-v.) 

”Kirjassa oli aivan ihana maaginen tunnelma. Kokonaan uusi maailma on keksitty luovasti, eikä siinä ole mitään epäkohtia. Tappaminen aiheena on hyvin mielenkiintoinen, mutta olisin toivonut, että sen syitä olisi pohdittu enemmän. Monen päähenkilön ansiosta kirjassa kuultiin monenlaisia näkökulmia, mikä paransi ymmärrystä kirjan tapahtumista suuresti.” (Alma Säkkinen, 15-v.) 

“Kuullessani ensimmäistä kertaa nimen ’Kellopelisydän’, mieleeni tulivat erilaiset mytologioiden taruolennot sekä ikivanhat, kenties jo aikoja sitten unohdetut soittimet soittajineen. Ajatusmaailmani sai kuitenkin aivan uuden suunnan, kun kirja esitteli minulle todellisen aiheensa kellotornissa asustelevien, sydämen paikalla tikittävän kellokoneiston omaavien salamurhaajien, sekä Karunkan Akatemian häiveiden ja harhojen parissa opiskelevien oppilaiden maailmasta. Hyvällä tavalla yllättävä aihe sai minut odottamaan innolla kirjan seuraavia tapahtumia. 

Juoni oli kaikkiaan hyvin kiinnostava niin Akatemian noviisien, kuin kellopelimurhaajienkin näkökulmista katsottuna. Kivana monipuolisuuden tuojana kirjaan olikin juuri useammasta näkökulmasta kirjoittaminen. Pidin myös siitä, miten kuukaudet oltiin nimetty kirjassa. Se toi vielä enemmän fantasiamaista tunnelmaa kirjaan. Hahmot olivat ihanan persoonallisia, vaikkakin hahmojen sukupuolia tai ulkonäköä oli vaikeampi kuvitella. Se ei kuitenkaan haitannut, kun keskittyi runsaan mutkittelevaan juoneen. Tarinan tapahtumapaikat ja tunnelmat oli puolestaan kuvailtu niin tarkasti, että ne pystyi lähes aistimaan kirjan sivuilta. Tämä lisäsi kiinnostavuutta vielä entisestään. 

Pidin erityisesti siitä, kuinka tarinan kuljetuksen ohessa kirjassa pohdittiin esimerkiksi epäoikeudenmukaisuutta, hankalia valintoja, ystävyyttä ja muistoja, joilla me kaikki verkostoidutaan toinen toisiimme. Vaikka kyseessä on fiktiivinen tarina, pystyin osittain samaistumaan siihen hieman jokaisen hahmon kohdalla. Tämä sai minut kiintymään kirjaan vieläkin enemmän.” (Veera Rakkolainen, 15-v.)

”Tykkään fantasiasta, joten valitsin tämän kirjan. Kirjan henkilöillä oli todella kauniita nimiä, joita listasin ylös. Kirjassa myös käytettiin niin kaunista tekstiä ja upeita sanontoja, jotka kirjoitin ylös. Elämäntyyli kirjassa oli ihanan luonnonläheistä ja siinä puhuttiin rohdoista ja yrteistä, jotka kiinnostavat minua. Teksti oli ihan hieman epäselvää, mutta myös hienoa.” (Tilda Kekkonen, 14-v.)

”Kellopelisydän on kirjana mielenkiintoinen. Maailma ja hahmot on kuvailtu hyvin ja tarinaa on kirjoitettu monen hahmon näkökulmasta. Hahmot ja heidän elämänsä olivat erilaisia ja ne oli kuvailtu hienosti. Heidän tekemisistään kerrottiin tarkasti ja heidän persoonansa tulivat tutuiksi. Tarinassa oli hyviä ja hauskoja yllätyksiä, aika lopussa tapahtui käänne, joka selitti monta asiaa tarinan varrelta ja loi lisäjännitystä siihen. Aion lukea myös seuraavat osat.” (Emma Nevala, 14-v.)  

”Kellopelisydän on kirjoitettu uskomattoman kauniilla kielellä, joka on myös puhuttelevaa. Tästä hyvä esimerkki on nimihautajaiset. Erityisesti rakastuin hahmona muista huolehtivaan Marrakseen, joka soittaa banjoa ja leipoo.

Maailma valloitti minut heti ensimmäisiltä sivuilta asti, joskin minulle jäi vielä avoimia kysymyksiä, jonka takia jään innolla odottamaan jatkoa kirjalle. Kellopelisydämessä oli seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, eikä heitä mitenkään syrjitty tai väheksitty, mikä oli mahtavaa.

Haluan nostaa esille kirjan esittämän rakkauden. Eikä välttämättä romanttinen rakkaus, vaan itse valitun perheen ja ystävien välinen. Myös minuutta ja muistoja pohdiskeltiin sopivasti. Kiehtovaa mielestäni oli, että ketään hahmoja ei leimattu hyviksi tai pahoiksi, vaan oli valintoja, joita tehdä inhimillisyyden rajoissa.

Kellopelisydämen juoni oli mielenkiintoinen, ja kiehtovaa oli myös rinnakkaismaailma, jossa Helios oli oppimassa vuodenajoilta. Tiivistettynä, Kellopelisydämen lukeminen oli ihanaa!” (Hilja Olkkonen, 14-v.) 

“Valitsin Vehka Kurjenmiekan kirjan Kellopelisydän neljänneksi parhaaksi, koska sen tunnelma välittyi koko ajan lukijalle erittäin selkeästi. Kurjenmiekka on rakentanut kirjaan kiehtovan maailman. Idea kellopelimurhaajista on mahtava ja toteutus hyvä. 

Koululaitos, Akatemia, on kuvailtu kirjassa tarkasti ja se on kiehtovan salamyhkäinen. Tunnelma välittyy kirjan sivuilta erittäin todentuntuisena. Varsinkin synkemmissä kohtauksissa pelko ja henkilöhahmojen epätietoisuus huokuu rivien välistä. Henkilöhahmot on kirjoitettu monipuolisesti, ja heillä on uskottavat ja kiinnostavat taustatarinat. Ne myös heijastuvat hahmojen käytökseen. 

Kiinnyin heihin tarinan edetessä, ja jokainen kuolema koskettaa ja järkyttää. Kirjassa kuvattu nimenvaihtorituaali rakentaa maailman tarua erittäin tehokkaasti. Valitettavasti erään hahmon “lomaan” liittyvä vuodenaikaseikkailu on kirjoitettu mielikuvituksettomasti ja yksinkertaisesti, ja on sekavaa ja siksi puuduttavaa luettavaa. Samoin kirjan lopetus tuntuu hieman hätiköidyltä. “Suuri paha” kuuluu fantasiaan, mutta Kellopelisydämessä se tuntuu turhan kliseiseltä. Muitakin vaihtoehtoja olisi ollut. Sydäntenvaihtoleikkaus on kuitenkin kirjoitettu todella hyvin, ja sen tunnelma on käsinkosketeltava. Lukija elää kohtauksessa tunteella mukana. 

Vaihtuva perspektiivi on muuten toimiva, mutta mielestäni kertojia on liikaa. Välillä lukija sekaantuu siitä, kenen näkökulmasta tarinaa kerrotaan, koska joidenkin kertojien tyyli on niin samanlainen.” (Elsa Mattsson, 14-v.)

“Kirjaa oli ihana lukea eri hahmojen näkökulmista, kun luvut oltiin jaettu eri henkilöille.

Kirjan teksti oli hyvin kirjoitettu, mutta jotkin kohdat joutui kuitenkin lukemaan uudestaan niiden epäselvyyden takia.

Kirjaan oli myös laitettu kartta, jota oli kiva tutkailla ennen lukemista ja lukemisen aikana.” (Ella-Maria Koskinen, 15-v.)