Nuori saamelaisjuuriaan etsimässä

Ann-Helén Laestadius: Hei söpö (Suom. Kaija Anttonen). Kieletär Inari 2018

Ann-Helén Laestadiuksen teos Hei söpö kertoo perheen ja ystävien tärkeydestä sekä vähemmistökansan asemasta. 13-vuotias Agnes asuu Tukholman lähellä ruotsalaisen isänsä ja saamelaisen äitinsä kanssa. Hän päättää vanhempiensa hämmästykseksi lähteä kuudeksi viikoksi viettämään kesälomaansa äitinsä sukulaisten luo Sopperoon Kiirunan lähelle. Kavereidensa seurassa taustaansa kainosteleva Agnes huomaa Sopperossa ollessaan, kuinka vähän lopulta tietääkään saamelaisten kulttuurista ja kielestä. Hänen saamelaisen poikaystävänsä Henrikin äidin mielestä Agnes ei ole tarpeeksi saamelainen eikä tämä hyväksy heidän yhdessäoloaan. Kiirunassa taas Agnes kohtaa vihamielisyyttä saamelaisuutensa takia. Hän on saamelainen, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Näiden seurauksena hämmentynyt Agnes joutuu etsimään omaa identiteettiään ja paikkaansa Ruotsin Lapissa.

Hei söpö on lämminhenkinen hyvän mielen kirja, vaikka taustalla onkin vaikeita ja vakavia asioita. Se tuo esiin, kuinka vähemmistökielien oikeudet ovat aina ajankohtaisia Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Teema on mielenkiintoinen, ja on hienoa, että tällainen näkökulma tuodaan esiin myös nuorten kirjallisuudessa. Aihetta ei kuitenkaan teoksessa tyrkytetä, vaan se kasvaa tekstistä. Agnesin epävarmuuden omasta identiteetistään voi kokea kumpuavan saamelaisten epätasa-arvoisesta asemasta muuhun väestöön nähden, ja tämän seurauksena hän ei tunne olevansa tukholmalainen, mutta ei saamelainenkaan. Teos käsittelee identiteettikysymysten lisäksi myös muita nuorille tärkeitä ja ajankohtaisia asioita, kuten ihastumista, seurustelua, harrastuksia, urheilua ja kavereita.

Lukija pääsee tutustumaan saamelaisten katoavaan kulttuuriin, jota harva enää tuntee sekä sen kauniiseen kieleen, josta on ripoteltu käännettyjä lauseita pitkin kirjaa. Teokseen mahtuu monta kertojaa, joita ovat muun muassa Agnesin isoäiti ja äiti, jotka tuovat lisää näkökulmia tarinaan. Teoksessa kuuluu 13-vuotiaan ennakkoluuloton suhtautuminen maailmaan, mutta ennakkoluulottomuus joutuu koetukselle sen törmätessä ennakkoluuloisiin aikuisiin. Agnesilta voi oppia ennakkoluulottomuuden tärkeydestä ja rohkeudesta olla oma itsensä. Hän osaa olla ylpeä omituisuudestaan ja erilaisuudestaan eikä anna muiden masentaa itseään, vaan on itsevarma ja päättäväinen. Tällaisia teoksia pitäisi olla enemmän, sillä varmasti monet samaistuvat Agnesiin tämän tasapainoillessa kahden kulttuurin välillä. Uskon, että tämän teoksen luettuaan jokainen voi olla ylpeämpi taustastaan ja arvostaa rohkeammin erilaisuuttaan.