Otto Rantanen voitti esseellään jaetun ensimmäisen sijan Lukufiiliksen ja BoD:n järjestämässä ”Nuoruus. Nyt.” -kirjoituskilpailussa. Katso video teoksesta sekä voittajien haastatteluista.
Rantanen osallistui kirjoituskilpailuun, sillä hänestä tuntui, ettei asioita ollut vielä sanottu siten kuin hän ne kokee ja näkee. Hän uskoi, että joku voisi samastua hänen sanoihinsa.
Omassa esseessään hän halusi kuvata nuoruutta ajattomana ilmiönä. ”Elämän tarkoitus on tuolla palasina. Se pitää kirjoista lukea, elokuvista katsoa, musiikista kuunnella, keskusteluissa käydä. Ei se ole mitään yksittäistä, vaan se on ne hetket.” Se on uusien ihmisten tapaamista, taitojen oppimista.
Kysyn, onko nuoruudessa jotakin, minkä hän haluaisi kantaa mukanaan aikuisuuteen.
”Ehkä semmoinen yleismaailmallinen uteliaisuus kaikkeen”, hän sanoo. ”Mä toivoisin, että se on osa mun persoonaa eikä vain nuoruuden vaihtoehtojen moninaisuutta.”
Kilpailun voittajat saavat palkinnoksi julkaista oman kirjansa BoD:n kautta. Palkintokirjassaan Rantanen aikoo antaa äänen muille. ”Lähden kokoamaan esseekokoelmaa”, hän paljastaa. Tekstit hän aikoo kerätä ikäisiltään, mutta jo kansallisella tasolla tunnustetuilta kirjoittajilta. ”Ehkä kirjoitan siihen itsekin yhden esseen. Ja alkusanat.”
Myös työssään Lukufiiliksen toimittajana Rantanen tykkää antaa muiden puhua.
Omiakin esseeideoita on kyllä kertynyt jo vihkollinen. Teksteissään hän huomaa palaavansa usein samoihin teemoihin, mutta näkökulmat vaihtuvat.
Mikä sitten ajaa Rantasen kirjoittamaan?
”Hyvin usein ärsyttää moni asia. Sitten kirjoitan niistä lehtiölle, josta saa revittyä ne sivut”, hän kertoo. Kirjoitettuaan hän irrottaa sivut – ja repii ne. ”Haluan ne ulos päästä, että vapautuu tilaa”, hän selittää. Inspiraation hän saa kyllä pakotettuakin, jos kyseessä on tilattu teksti.
Lukemisen suhteen hän kuvaa itseään kaikkiruokaiseksi. Kuluu kaunokirjallisuutta ja esseekokoelmia, ja yhteiskuntaopin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessaan hän luki muutaman kuukauden ajan tietokirjoja. Rantanen kertoo lukevansa paljon Keltaisen kirjaston kirjoja – silloin voi valita teoksen niin, ettei tarvitse sen kummemmin miettiä, mitä seuraavaksi lukee. ”Se on laatutakuu”, Rantanen toteaa.
Lukemalla voi Rantasen mukaan saada kuvan siitä, millaista muilla on. ”Tykkään siitä ajatuksesta, että kaunokirjallisuudesta voi tsekata, miten hienoja asioita muut ihmiset pystyvät kuvittelemaan. Tietokirjallisuudessa joku esittelee sen, mitä tietää.”
Suosikikseen hän nimeää Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian. Kirjan kaari kantaa hänen mielestään hyvin, ja monen sukupolven tarina on koskettava. Rantanen on kiinnostunut historiasta, ja hänen äitinsä on kotoisin Linnan kotipaikkakunnalta Urjalasta.
Entä onko jokin teos kiteyttänyt nuoruuden siten kuin Rantanen sen kokee?
”Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä”, hän vastaa. Hämeenlinnassa lapsuutensa asuneelle Rantaselle teos tarjoaa tuttuja paikkoja. Mutta on toinenkin kirja, Sieppari ruispellossa. ”Se levottomuus”, Rantanen tarkentaa. ”En tiedä muista sukupuolista, mutta moni nuori poika on siinä tilanteessa, että nuoruus on levotonta”, hän sanoo ja painottaa, että kirjan lopussa päähenkilö kuitenkin päättää katsoa maailmaa eri kantilta.
Mitä Otto Rantanen haluaisi sanoa vanhemmille ihmisille?
”Monilla nuorilla on vastauksia tulevaisuuden ongelmiin, mutta silti pitäisi antaa nuorten olla nuoria”, Rantanen sanoo ja viittaa ilmastolakkoilijoihin. ”Ysiluokkalaisten ei pitäisi hoitaa tommosia asioita vaan aikuisten.”
Kysyn, miksi Nuoruus. Nyt. -kokoelma kannattaa lukea. Rantanen kehuu, että kokoelmassa on hienoja tekstejä. ”Ei mistään kansakunnan kaapin päältä vaan ihan ruohonjuuritasolta. Siinä on ne aidot nuoret.”
Muille nuorille kirjoittajille hänellä on ytimekäs viesti: ”Kannattaa lukea paljon”, hän kannustaa. ” Lukeminen kannattaa aina.”
Lue toisen kilpailun voittajan, Noora Helston, haastattelu
Kirjan voi ostaa hyvin varustelluista kirjakaupoista sekä www.bod.fi