Onko onnellisuus sittenkään hyvä tavoite?
Frank Martela: Elämän tarkoitus – Suuntana merkityksellinen elämä (suom. Laura Jänisniemi), Gummerus 2020
Frank Martelan kirjoittama Elämän tarkoitus – Suuntana merkityksellinen elämä on filosofinen self help -kirja, joka käsittelee elämän tarkoitusta ja muita aiheita sen ympärillä. Ensimmäisessä osassa käsitellään sitä, miksi ihminen etsii elämälleen tarkoitusta sekä onnellisuutta tavoitteena ja sen tuomia paineita. Toisessa osassa pöydällä on kysymyksen historia sekä se, onko elämän tarkoituksen löytäminen oikeastaan edes tärkeää tai mahdollista. Kolmas ja viimeinen osa keskittyy merkityksellisen elämä löytämiseen.
Olen aina pitänyt enemmän kaunokirjallisuudesta filosofisten opusten sijasta, mutta rohkeana tahdoin kuitenkin tarttua haasteeseen ja lukea jotakin oman mukavuusalueeni ulkopuolelta. Lukukokemuksena kirja ei ollut kevyimmästä päästä. Vaikkei teksti ollut erityisen raskasta, vaati lukeminen erityistä keskittymistä ja pohdintaa. Siinä missä rentoa rakkausromaania voi lukea illalla puoliunessa ennen nukkumaanmenoa menettämättä mitään lukukokemuksesta, ei lukemastani opuksesta jää käteen tarpeeksi ilman erillistä pohdintaa ja keskittymistä. Joissakin kohdissa saatoin joutua lopettamaan lukemisen ja pohtimaan lukemaani tai palaamaan taaksepäin lukemaan lauseen uudelleen ymmärtääkseni sen. Itselleni tällainen on epätavallista yleensä lukemani kaunokirjallisuuden parissa. Tämä saattaa tietysti johtua, siitä etten ole tottunut self help -kirjojen kirjoitustyyliin.
Antoisinta kirjassa minulle olivat onnellisuutta ja sen tavoittelua käsittelevät kappaleet. Kulttuurilliset erot ovat vahvasti huomattavissa onnellisuudessa ja sen historiassa. Siinä missä amerikkalaiset yliopisto-opiskelijat pitivät onnellisuutta tärkeänä elämän tavoitteena, kiinalaisten oppilaiden vastauksista puuttui lähes kokonaan käsite siitä, kuinka onnellisuus on asia, jota kuuluu tavoitella ja nostaa jalustalle. Parhaiten mieleen jäi se, kuinka onnellisuus ei oikeastaan ole hyvä päämäärä, koska jos tavoittelee alati parempaa tilannetta ja suurempaa onnellisuutta, ei osaa olla tyytyväinen siihen kaikkeen hyvään, jonka ympärillä elämäsi pyörii.
Self help -kirjojen suosion huomaa helposti vertailemalla muutamaa viimeistä vuosikymmentä. 2000-luvun alussa onnellisuudesta julkaistiin vain noin viisikymmentä kirjaa, ja vain kahdeksan vuotta myöhemmin määrä oli paisunut neljääntuhanteen. Tilasto kuvaa hyvin etenkin länsimaiden ajattelumallia, jossa ihannoidaan omaa päätäntävaltaa, mutta toisaalta ihmiset kaipaavat ylempää auktoriteettia kertomaan heille, mitä tehdä elämällään. Etenkin Aasiassa ja Afrikassa aihepiiriin kuuluvat julkaisut jäävät vähälle huomiolle verrattuna länsimaihin, koska näissä maissa ihmiset keskimäärin pitävät elämäänsä lähtökohtaisesti merkityksellisenä.
Jos olet löytänyt itsesi useammin kuin kerran pohtimassa elämän tarkoitusta yön pikkutunteina, on kirjasta helppo saada paljon irti. Aihetta käsitellään laajasti ja etenkin sen syntyyn perehdytään. Viimeinen osa on myös täynnä niitä elämänohjeita, joiden avulla merkityksellisen elämän alkunuorat ovat omissa käsissä. Jos elämän tarkoitusta tai merkityksellisyyttä ei ole koskaan pohtinut syvällisellä tasolla, en suosittelisi kirjan lukua. Nopeasti löytää vain itsensä enemmän hukassa ja hämmentyneenä. Kirjan on tarkoitus auttaa ongelmassa, ei luoda niitä ja saada kyseenalaistamaan koko olemassaoloaan täysin turhaan.