Päätös eeppiselle matkalle: Salamurhaajasta haltiakuningattareksi
Sarah J. Maas: Tuhkan valtiatar(suom. Sarianna Silvonen, Gummerus 2022)
Tuhkan valtiatar on Sarah J. Maasin suositun, kahdeksanosaisen Throne of Glass -fantasiasarjan huikea päätösosa. Siinä kaikki salaisuudet viimein paljastuvat, koko sarjan ajan kasvatettu jännitys saa loppuhuipennuksensa ja kaikki tapahtumat nivoutuvat yhteen eeppisen loisteliaaksi kokonaisuudeksi.
Throne of Glass -sarja on jakanut vahvasti lukijoiden mielipiteitä. Toisaalta sillä on laaja, uskollinen fanikunta ympäri maailmaa, mutta monet ihmettelevät sarjan suosiota. Itse aloin lukemaan sarjaa jo vuosia sitten (ensimmäinen osa Lasipalatsi suomennettiin vuonna 2017), ja olen pitänyt jokaisesta sarjan osasta valtavasti. Silti olen lukenut tästä sarjasta paljon negatiivistakin palautetta. Se liekin vielä arvoitus, miten juuri sinä kokisit tämän sarjan, jos siihen tarttuisit.
Throne of Glass -sarjassa seikkaillaan maagisessa fantasiamaailmassa nimeltä Erilea. Tässä maassa elää kaikenlaisia, mystisiä olentoja haltioista noitiin ja taikuutta karttaviin ihmisiin sekä riivattuihin valgidemoneihin. Sarjan aikana tutustutaan mitä kiehtovimpiin fantasiaolentoihin. Tässä sarjassa onkin erittäin paljon hahmoja, mutta mielestäni se on vain hyvä asia: se tekee tästä niin monipuolisen ja kiinnostavan sarjan. Hahmojen ohella itse juoni on mielestäni sarjan loistavaa antia. Vaikka tämä on todella suuri ja sinänsä “monimutkainen” fantasiasarja, paketti pysyy kasassa koko ajan, ja ainakin minut tämä sarja veti syvälle taianomaiseen maailmaansa.
Sarjan keskiössä on nuori Aelin Galathynius, jota kutsutaan aiemmin nimellä Celaena Sardothien. Ensimmäisessä kirjassa hän on 18-vuotias salamurhaaja, jolla on mahdollisuus lunastaa vapautensa. Viimeisessä osassa hän on kuningatar, joka taistelee tietään kohti valtaistuintaan. Mielestäni koko Throne of Glass -fantasiasarja onkin nähtävissä ikään kuin Aelinin (Celaenan) kasvutarinana. Vaikka aikaa sarjassa ei varsinaisesti kulu kuin noin vuosi, tämä voimakastahtoinen päähenkilönainen muuttuu sarjan varrella merkittävästi.
Ensimmäisen osan Celaena on ikään kuin satutettu eläin, joka yrittää vain vihansa ja epätoivonsa voimalla repiä tietään vapauteen karttamatta verisiä ratkaisuja. Mutta sarjan myötä Celaenan (eli Aelinin) hahmo syvenee koko ajan. Hän ei olekaan vain se kylmä, tunteeton salamurhaaja, vaan hänellä on myös haavoittuvaiset puolensa sekä suuri sydän. Sarjan aikana ensimmäisen osan nuoresta, verenhimoisesta, mutta silti katkeran epävarmasta salamurhaajasta, kasvaa vahva, tulinen mutta valtakuntaansa rakastava kuningatar – Tuhkan valtiatar.
Sarja täynnä sankareita
Throne of Glass -sarja on täynnä vahvoja, upeita sankareita, jotka ovat naisia. Salamurhaajakuningatar Aelinin lisäksi sarjassa esiintyy muun muassa noitapäällikkö Manon sekä muodonmuuttaja Lysandra, jotka nämäkin kokevat omanlaisensa kasvutarinan: “tuhkasta nousemisensa” sarjan aikana. Rakastan sitä, miten vahvoista naisista on tehty koko sarjan sankareita, sillä olen kritisoinut esimerkiksi Tolkienin Taru Sormusten herrasta -kirjaa siitä, miten oikeastaan kaikki sen sankarit ovat miehiä. Throne of Glass on puolestaan pistänyt hanttiin tälle “miessankari-ajatukselle”, ja sen naishahmot ovat aivan yhtä vahvoja ja sankarillisia kuin sarjan miehetkin. Toki sarja pitää sisällään näiden mahtavien naishahmojen lisäksi myös monia upeita mieshahmoja. Toisaalta, on pakko sanoa se, että ehkä tätä “mahtavuutta” ja “upeutta” on hahmojen kohdalla korostettu hieman liikaakin. Esimerkiksi haltioiden täydelliselle ulkonäölle on annettu aika paljon näkyvyyttä, mutta se on vain pieni miinuspuoli tässä upeassa ja ah! – niin mahtavassa sarjassa!
Itse Tuhkan valtiatar -kirjasta sanon sen, että tämä oli kukaties jopa koko sarjan paras osa. Tässä koko ajan kytevä jännitys pääsi viimein huippuunsa ja koko pitkän sarjan myötä heränneet kysymykset saivat viimein vastauksensa. Tämä kirja oli erittäin tapahtumarikas ja mukaansatempaava. Viihdyin tämän parissa erinomaisesti. Toisaalta olo on nyt melko haikea, kun koko sarja on luettu.
Suomenkielinen versio Tuhkan valtiattaresta on julkaistu kahtena kirjana. Ensimmäinen osa tätä suomennosta ilmestyi jo toukokuussa, toinen osa heinäkuussa. Mielestäni tämä kahdessa osassa julkaiseminen ei sinänsä ollut ehkä kovin hyvä idea, koska ainakin itse olin tässä ajassa kerennyt jo hieman unohtaa Tuhkan valtiattaren ensimmäisen osan tapahtumia. Kirja on kuitenkin alunperin tarkoitettu luettavaksi vain yhtenä osana, vaikkakin melkein 1000-sivuisena. Aika pian edellisen kirjan tapahtumat onneksi muistuivat mieleen.
Minä itse suosittelen koko Sarah J. Maasin Throne of Glass -sarjaa kaikille fantasian ystäville, varsinkin juuri nuorille. Jos kaipaat erittäin viihdyttävää, kiehtovaa ja mukaansatempaisevaa fantasiasarjaa, jossa on tultasyökseviä salamurhaajakuningattaria, niin ei muuta kuin tämän sarjan pariin!