Pako Aarniolasta

Kimmo Ohtonen: Ikimaa, kuiskaajien kilta, Otava 2019

Kuiskaajien kilta on Kimmo Ohtosen Ikimaa-trilogian toinen osa, joka jatkaa nuorten kuiskaajien tarinaa.

Olot ovat pahentuneet Aarniolassa, kun yksikään kuiskaaja ei ole enää turvassa Viktorin vallalta. Oliverin ja Kallan on paettava, vain siten he voivat selviytyä, mutta mikään ei ole niin yksinkertaista. Ristiriidat, kateus ja kaipuu ovat vaarassa erottaa ystävykset toisistaan, kun susilauma saa lisäystä ja Kallan aika kuluu pennuista huolehtimiseen. Oliver vetäytyy yhä enemmän omiin oloihinsa Kallan unohtaessa hänen olemassaolonsa. Lopulta tilanne tulehtuu liikaa ja miehenalku lähtee omille teilleen etsimään menetettyä äitiään. Kuten saattoi olettaa, matka ei suju suunnitellusti, ja lopulta Oliver päätyykin ongelmiin. Siitä alkaakin suuri pelastusretki.

Mielestäni kirjan ehdottomasti paras piirre ovat mahtavat henkilöhahmot, joiden kehittymistä on kiinnostavaa seurata. Kaksi sankariamme kasvaa hurjasti ensimmäiseen osaan verrattuna, mitä on virkistävää seurata. Silti tietyt hahmojen piirteet säilytettiin sellaisinaan, mikä oli minusta erittäin hyvä ratkaisu. Epätäydelliset hahmot antavat usein enemmän samaistumispintaa, jota ainakin itse kaipaan lukiessani.

Kirjan miljöö oli myös kirjan suurimpia plussia. Harva fantasiakirja sijoittuu pohjoismaiden luontoon ja ilmastoon. Mukana tietenkin oli hieman taikuutta, mutta kaipa jokainen fantasiakirja vaatii sen. Pystyin samaistumaan havumetsiin ja hyytävään viimaan, mikä harvoin on mahdollista.

Kirjasarjan toinen osa on mukaansatempaava teos, jota ensimmäisen 50 sivun jälkeen en malttanut laskea käsistäni. Tapahtumia oli paljon ja mukana pysyminen oli minulle hieman haastavaa.  Toisaalta juonen kulku oli osaltaan arvattavissa, mikä hieman harmitti. Liian useassa kirjassa käytetään täysin samaa kaavaa: joku esittää olevansa hyvä, mutta loppupuolella huomaakin, ettei se ollutkaan niin. Tietysti joskus sellainenkin juonenkäänne toimii, mutta usein itselleni jää siitä vain huono maku suuhun. Toivoisin, että trilogian viimeinen osa olisi hieman ennalta-arvaamattomampi.